Miljoona vuotta sitten taijettiin yritellä jonain talvena ite laittaa moottoripyörän jääratarenkaaseen nastoja. Muisti tarjoais, että reiän porauksessa oli sellanen homma, että vesiastia koko ajan vieressä, ja terä kasteluun joka reikää ennen. Ja terävä terä koko ajan, eikä liikaa kierroksia porassa, ettei se terä polta reikää, vaan leikkaa. Se terä ei kuivana leikannu kumia yhtään, tuli vaan sellanen neulan reikä, mihin ei sitten nastaa saanu oikein hallittuun syvyyteen menemään. Siis nastapyssyllä silloin. Ja liimaa niihin johonkin aikaan turattiin siihen reikään, muistaaksein ihan Araldiittiä. Mikä teki siitä hommasta melkosta söhräämistä. Noppeemmin ne nastat kuitenkin liimaamattomina pyrkivät pois rei'istään, ja kun nousi vähänkin ylös, niin pääs kallistummaan, pito katos.
Ehkä noissa kengänpohjissa ei ihan noita ongelmia ole?
jv