Tuosta Karin kytkinjutusta tuli mieleen nuo vaijerikytkimet; Harrikoitten kanssa oon ollu tekemisissä alle viisvuotiaana kyyvissä sivuvaunussa, en muuten. Mutta esimerkiks 70-luvun rossi-Husqvarnojen omat kytkinvaijerit oli sellasta kuminauhaa, että ne millit, mitä vipu vaijeria veti, kutistu muutamalla millillä enneko sinne moottorinpäällä olevalle aukasuvivulle asti kulkivat. Jos niihin jakso joku väsätä vaijerin jonkun sen aikusen japsirossin vaijerista, meni isompi osa vejetyistä milleistä kytkimelle asti. Sama tilanne Jaavoissa, niissä tosin enemmän ko vaijerin muodonmuutoksiin (ei sisävaijerin venymiseen, vaan kuoren vieterimäiseen kassaan painumiseen) jäi siihen puolautomaatin avaushässäkkään. Ja ne puuttumaan jääneet millit saatto olla aika ratkasevat just esimerkiks siihen, saako paikallaan vaihteen vappaalle vai ei. Toinen isosti vaikuttava asia on se, että jouset on samanjäykkyiset tarkasti, että kytkin aukee ehottoman suoraan. Simmeillä voip sitäkin yrittää korjata? Toki myös laatikon öljy asiaan vaikuttaa.
- muistel taas ja luulee tietävänsä jv
