Nyt seuraa IC:n puolustuspuhe!
Kyllähän Neuvostoliitossa taitaviakin insinöörejä ja tutkijoita oli, mutta poliittinen puoli häiritsi perustutkimusta ja soveltavaa tuotekehitystä monella alalla. Toki oli sitten niitä
Lysenkoja, jotka tekivät tiedettä sen verran vahvalla poliittisella painotuksella, että tuloksena oli täyttä puppua.
IC on kyllä hyvin lähellä DKW:ta, mutta siinäkin oli tuotekehitystä ajan kuluessa. DKW:n moottorin perusrakenne säilyi, mutta tehoa siitä revittiin myöhemmissä versioissa kaksin verroin. Lisäksi kaksisylinterinen Jupiter-moottori oli minun käsityksen mukaan omaa suunnittelua, mutta en mene tästä takuuseen ja viisaammat voivat toki korjata jos olen asiassa erehtynyt.
IC teki myös monia prototyyppejä 500 kuutioisesta kaksisylinteristä, joista osa oli ihan eri vehkeitä kuin DKW-pohjaiset moottorit. Neuvostoliitossa ei kuitenkaan katsottu olevan tarpeen tehdä uudempaa, hienompaa ja kalliimpaa moottoripyörää, kun IC täytti tehtävänsä ja markkinarakonsa, jos sellaisesta voi neuvostoliiton tapauksessa puhua. Harmi, että näitä ei otettu tuotantoon. Ihan hienoja vehkeitä olisivat. Wankel-koneellakin on muuten IC:tä tehty joitain kappaleita.
Se on minusta kiinnostava seikka, että neuvostoliiton ja IC:n kohdalla otetaan usein esille juuri tämä sotasaalishomma, ja silloin tällöin olen siinä aistivinani syyttävän ja väheksyvän sävyn. Tai sitten kuvittelen vain. Saksa pisti aluilleen aikamoisen mylläkän Euroopassa ja hävisi sen. Sotakorvaukset on ihan perusjuttua historiassa. Suomikin maksoi niitä neuvostoliitolle häviäjän roolissa. Myös britit ja jenkit ottivat DKW:n tuotantoon korvauksetta. Japanilaiset "ottivat mallia" saksalaisilta ja muiltakin moottoripyörävalmistajilta ilman, että kyse oli edes sotakorvauksista. En pyri tässä syyttelemään, vaan meinaan sitä, että kopiovalmisteet eivät olleet mikään erikoisuus. Tehtiin niitä Saksassakin. Esimerkiksi 1920-luvulla
Mabeco valmisti kopiota Indianista.
Toki neuvostoliiton ja IC:n tapauksessa mittakaava on ihan eri luokkaa, ja neuvostoliitossa kyllä kopioitiin aikalailla epäeettisilläkin tavoilla, he kun eivät tunnustaneet tekijänoikeuksia aivan länsimaiseen tapaan. Tai ainakaan länsimaisten valmistajien oikeuksia... Kloonasivatpa neuvostoliitossa B29-pommikoneenkin purkamalla saaliiksi saadun amerikkalaisen koneen.
DKW NZ 350:n - tai tarkemmin sanottuna levykeula-IC:n - tuotannon aloittaminen neuvostoliitossa ei kuitenkaan ole sinänsä poikkeavaa siitä, että sodan muutkin voittajaosapuolet vaativat ja saivat sekä materiaalista että henkistä pääomaa sotakorvauksena. Monet maat ottivat patentteja, tekijänoikeuksia ja jopa tuotemerkkejä hyvin avokätisesti.
IC:hen suhtautuminen vaihtelee kovin harrastajien keskuudessa. Monelle se on "vain" kopiopyörä, moni taas pitää sitä arvottomana suhteellisen huonon laatunsa vuoksi. Toiset taas tykkäävät kovastikin, ja halpahintaisena se mahdollistaa veteraanipyöräharrastuksen tällaisille pers'aukisille. IC on kuitenkin merkittävä moottoripyörä, eikä sen roolia moottoripyöräilyn historiassa sovi vähätellä. Se on ollut suomessakin varsin merkittävä kulkuväline. Halpa ja suhteellisen suorituskykyinen ja käyttökelpoinen IC oli yleinen arkikulkuneuvo. Ne eivät ole olleet komeita ja eksoottisia haaveilun kohteita siinä mielessä kuin vaikkapa brittipyörät, joiden hintataso oli 1950-60-luvulla eri luokkaa kuin Issikan. Tässä mielessä IC:tä voidaan pitää tärkeämpänä ja merkittävämpänä tapauksena suomen historiassa kuin monia sinänsä hienompia ja kieltämättä houkuttelevampia pyöriä. Sen historiallinen arvo ei ole moottoripyörätekniikan saralla, vaan historiallisessa kansanmiehen ja moottoripyörän välisessä arkisessa suhteessa. Sillä ja muilla aikakauden kansanpyörillä, kuten Jawalla, on paikkansa sodanjälkeisessä suomalaisessa perinnemaisemassa enemmän kuin monella muulla pyörällä.
IC:tä voidaan pitää myös menestystarinana siinä mielessä, että se jatkoi DKW NZ350:n perinnettä aina vuoteen 2008 saakka, jolloin 350 kuutioiseen Dekariin perustuvan pyörän tuotanto loppui. IC:tä tehtiin miljoonia, ja se on neuvostoliiton ja venäjän moottoripyöräilyn historian ehkä merkittävin pyörä.
Myönnän kyllä, että ne on aika kämäisiä vehkeitä. Hyvin ymmärrän, jos jokseenkin heikkolaatuinen 350 kuutioinen kaksitahtinen neuvostopyörä ei innosta ihan siinä missä iso harrikka, pirun hyvin pelaava tuutti-Honda tai mahottoman tyylikäs brittipyörä. Mutta IC:ssä on oma viehätyksensä ja montaa muuta hienompaa ja teknisesti merkittävämpää pyörää tärkeämpi historiallinen arvo arjen historian näkökulmasta. Siinä mielessä se on paljon enemmän kuin vain halpa kopio.
