Tossa on vinha perä, että sairaus, kuin sairaus, niin porukka alkaa karttaan,
vaikkei mistään tarttuvasta ois kyse.
Lieneekö syynä, ettei nykyään osata suhtautua sairaaseen, mitä toi sitten tarkoittaneekaan,
niin parempi karttaa, niin ei tarvi ottaa sairauteen kantaa, eikä puhua ikävästä asiasta.
Ikävä asia sinänsä, sillä juuri silloin, kun sairas tarvittis juttukaveria tms, niin silloin jengi kaikkoo.
Mistähän lie tuokin tapa kaikota on perujaan, sillä ennenmuinoin ja nykyäänkin joissain muissa kansanryhmissä on tapana,
että varsinkin sairaan luona käydään ja siitä pidetään huolta.
Taannoin kun kotosalla olin leikkauksenjälkeen sairauslomalla,
niin sällin ulkomaalaistaustainen kaveri kävi päivittäin moikkaamassa mua ja toi tullessaan aina jotain pientä, kuten cokispulloa tms.
Pikkasen kun tuota ihmettelin, nnin kaveri sano, että se on heidän kulttuurissaan tapana,
että sairasta käydään katsomassa ja sille viedään jotain tuliaisia.
No minä tietty sanomaan, ettei sun tarvi, niin hyvä ettei kaveri loukkaantunut.
Selitin vaan, ettei täällä ole totuttu tuollaiseen ja että kysehän on hienosta huomaavaisuudesta.