Aihe: Onko muita jotka taistelevat kipua vastaan

[Henry Eklund]

Itsellä on diabetes tuhonnut hermostoa siihen malliin että meinasin viime lauantaina purra rihlattua rautaa. Maanantaina sain uudet tropit ja apteekissa eivät meinannu uskoa määriä joten tekivät tarkistus soiton reseptin kirjoittaneelle. Reseptit ottivat apteekkiin ja kun lääkkeet loppuu ni apteekkiin hakemaan lisää, sain vain kopion niistä ja iso apteekin leima eli sillä ei voi mennä muuhun apteekkiin ostoksille. Tuntuu että sain elämäni takaisin nyt, kauan vaan piti etsiä lääkäriä joka tohtii kirjoittaa kunnon tropit. Googleen kun laitan hakusanaksi troppien nimiä niin päihdelinkin sivuille johtavat missä narkkikset kehuu kuinka ja miten niitä pitää käyttää et menee polla parhaiten sekaisin, kait mä nyt sitten olen myös narkkari.

[Antti Törmälä]

nii-i..jotkut käyttää huvikseen..jotkut pakosta! Kumpa voisit vaihtaa osia

[Henry Eklund]

Enmä vaihttais, vaikka olen kipeä on elämä paremmassa mallissa kun noilla piripäillä. Niiden takia juuri se oikea potilas ei meinaa saada oikeaa hoitoa ja lääkkeitä, lääkäreitä kuulemma seurataan et kuka kirjoittaa kuinka paljon ärjyjä resepteitä. Heti tutussa apteekissa huomasi kun siunailivat määriä ja rupesivat kyselemään onko tuttu lääke, kun sanoin ettei ole niin kehoittivat äärinmäiseen varovaisuuten kun annosta ei annettu ensin pienenä ja sitten hitaasti nostaen. Pupillit on nuppineulan pään kokoiset mut hyvin näkee ja olo on mun mielestä normaali. Oon ajanu autollakin kun se pitää itse arvioida onko ajokunnossa vai ei, sehän on varma että pysäyttäessään mut laittavat tikun suuhun ja se kertoo et opiaatteja on ja sit viedään.

[Reijo Huhtakangas]

Alaselkäkipujen kanssa tappelin monta vuotta, välissä olin päiväkausia miltei liikuntakyvytön, Panacodia kipuun ja illalla nukahtamislääkettä (Imovane) jotta sai nukuttua,    sitä rallia  jatkui pari vuotta, viime syksynä kyllästyin ja lopetin ne unilääkkeet kertaheitolla, pari viikkoa meni täysin ilman unta ja sen jälkeen vielä reilu kuukausi tunnin-kahden yöunilla ja jonkinlaisessa horroksessa, mutta se kannatti, nyt uni on parempaa kuin koskaan aiemmin, alaselkäkivut sain selätettyä aloittamalla ohjatun kuntosaliharjoittelun, joten kipulääkeetkin sain heittää pois.

[Vesa Takala]

Joo, kyllä Apteekeista tujua tavaraa löytyy...
Olin 1989 autokolarissa ja siitä seurasi kahdeksan leikkausta.
Kiputiloja lääkittiin keskushermostoon vaikuttavilla, eli PKV-lääkkeillä.
Ja kyllä siitä sitten fyysinen- ja psyykkinenriippuvuus syntyi noille aineille.
Milligrammatkin kahden vuoden lääkintäjakson aikana nostettiin lähes kymmenkertaisiksi,
kun vaikutukset eivät olleet toivottuja kiputilojen suhteen.
Tosi asia on, etten minä niitä lääkeitä enää olisi tarvinnut kahden vuoden jälkeen,
mutta riippuvuus oli syntynyt ja uni ei tullut silmään jos niitä pillereitä ei saanut.
Varmaan lumelääkkeet olisivat autaneet nukahtamiseen ihan yhtä hyvin. Mutta jokatapauksessa koukussa oltiin!
Niistä pillereistä käytiin sitten alasajo kuudessa viikossa. Se on muuten sama sessio, kuin irti huumeista, esim. heroiinistä.

Että sellainen kokemus tuosta tosikovasta lääkityksestä.
Kuitenkin jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, sillä toisten kiputiloja ei voi aistia, pääasia ettei purra sitä rihlattua rautaa.
Eikä maalikkona pidä kenenkään lääkäriksi ruveta. Siinä tohtoroinnissa voi lähteä henki!

Mutta sen asia opetti, että olen tänään hyvin kriittinen ja otan selvää mikä mihinkin vaikuttaa.
Ja nukun muuten todella sikeästi ja levollisesti ilman ylimääräistä kemiaa.

.................

Sitten vähän toisenlainen lääkejuttu, joka liittyy noihin pyssyihin ja ammuskeluun.
Alkaa sivulta 10.

http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Oulu

[Henry Eklund]

Mulla on niin iso annos Lyricaa että lääkäri sanoi et huolehdi että sulla on niitä, käy kuulemma köpelösti jos olen ilman. Tramal on samaa sarjaa näillä annoksilla, apteekki ei myy niitä ennenkuin on paria päivää vaille niiden loppuminen. Unilääkkeitä ei onneksi tarvi kun lihasten rentouttamiseen määrätyt Sirdalud pillerit pudottaa puoli tuntia ottamisen jälkeen, kun on muutakin remppaa ni hirvittää tuo lääkkeiden määrä päivässä. Otin kaikki turhat pois kuten kolestrooli pillerin ja tupakin lopettamiseen määrätyt Champix pillerit, enhän mä niitä tarvi ku olen lopettanu tupakin polton, emäntä tavannut aamuisin laittaa mun kahfikupin viereen jotain monivitamiiniä ni sanoin et nyt et laita ku pillereitä on kourallinen.

Jos jollain on kohonnut verensokeri niin sanon et pitää hoitaa just eikä melkein, se kun hermosto pettää tulee sitten yhtäkkiä kuin salama taivaalta. Onneksi mailmassa on tauteja joista voi parantua, nämä ikuiset hautaan asti pysyvät syö hieman mieltäkin.

[Henry Eklund]

Saa kysyä, kun menin viimeiseen työpaikkaani niin alkutarkastuksessa oli aamun paasto sokerit hieman yli yhdeksän. Mitään ei tehty ja mut hyväksyttiin sairaskassan jäseneksi paitsi vasen nilkka josta teloin nivelsiteen joka tulehtui niin että sain veritulpan pohkeen laskimoon. Kun ne parani 2v olin täysin jäsen kassaan ja siis terve. Kun kuudes vuosi tuolla alkoi rupesi mailma romahtamaan, olin äärinmäisen väsyny, ärtyisä, join kokoajan virvokkeita ja juoksin vessassa. Passitettiin sairaalaan ja sokerit oli lähellä kolmeakymmentä, alkoi melkoinen laihdutuskuuri (26Kg 6viikkoa) lääkkeitä ja sokerin seurantaa vuoden verran, arvot oli jossain kympin pinnassa ja taas sairaalaan. Insuliini annokset kohdilleen ja takaisin töihin jolloin hetki vielä meni, sitten romahti taas kun verenpaineen ala arvot huiteli 140 pinnassa ja lepopulssi 145. Väliin mahtuu kaikenlaista typeryyttä kuin pallolaajennus joka keskeytettiin ja lääkäri sanoi ettei mulla ole sepelvaltimotautia eikä tule kun kaikki suonet oli kunnossa, jos 48v vanhalla ole edes alkua tukkeutumista ni niitä ei kerkeä enään syntyä sanoivat. Sitten alkoi rumpa sydän lääkeiden kanssa ja mittäri oli yötäpäivää mittaamassa (Holter) rasitustestiä ei voitu suorittaa kun pulssi oli jo yli sen missä pitää lopettaa, meinasivat Tampereella katkaista sen hermon jolla sydän lyö ja laittaa tahdistimen, eräs proffa sanoi ettei missään nimessä vaan ukko eläkkeelle ja kunnon lääkitys. Juuri oli meidät IT osasto ulkoistettu ja siirryi heidän duunariksi, siivosin pöytäni ja lähdin, eläkkeen saan kumminki tuosta firmasta (Fujitsu) päivän työllä ;-)

Tämä oli lyhyt versio, oikeassa elämässä oli paljon muuta mm. Fujitsun yritys panna mut kuntoutukseen yms.

[Reijo Huhtakangas]

Eikä maalikkona pidä kenenkään lääkäriksi ruveta. Siinä tohtoroinnissa voi lähteä henki!.................
http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Oulu

Ennenkuin lopetin unilääkkeitten käytön niin neuvottelin tutun lääkärin kanssa asiasta,  hän sanoi että heitä vain pois ne imovanet kertarysäyksellä, siitä ei ole haittaa, mutta kovanaama olet jos siihen pystyt, olin syönyt niitä silloin pari vuotta ja minusta tuntui ettei ilman niitä voi nukkua ollenkaan, eli suht voimakas riippuvuus oli syntynyt minunkin tapauksessani .... Mutta  jäivät ne pois,  ja uni on tosiaan nyt erittäin hyvää ja levollista.

Jos joku sellaisia käyttää niin neuvon kiireesti lopettamaan, kannattaa kuitenkin kysyä lääkäriltä kuinka se lopetus täytyy tehdä, mutta elämänlaatu kyllä paranee rutkasti kun niistä on päässyt eroon, sen voin luvata.

Selkävaivoihin löytyi apu fysioterapeutilta, niillä neuvoilla on nyt menty yli puoli vuotta ja kivut ovat käytännössä hävinneet kokonaan.

[Esko Simonen]

 
Minä just eilen luin tuon isomagneetin jutun ja olen ärtynyt. Siksi, että siinä heiteltiin melko suruttomasti täsmentämättömiä yleistyksiä ja osatotuuksia. Ei mikään ihme, että artikkeli onkin nimimerkin suojasta kirjoitettu. Väitetään asioita ja syy-seuraussuhteita tavalla, joka on minun mielestäni laadutonta. Öööö... anteeksi mutta meni offtopicin puolelle....

[Jukka Penttilä]

Terve Henry,

Mulla on helvetinmoinen krooninen hermosärky ollut jo 35 vuotta MP-kolarin jäljiltä oikassa kädessä joka on myös halvaantunut olkapäästä. Silloin 1975-76 ne anto mulle jotain morfiinituotetta joka kyllä auttoi, mutta kun teki mieli ajaa autoakin niin lopetin sen käytön.

No vuodet vieri ja kivut kestin kunnes tuossa 2000-luvun taipeessa oli pakko mennä hermokipuklinikalle saamaan jotain apua kipuihin. Aloitettiin lääkitys Neurontin merkkisellä lääkkeellä(sisältää samaa ainetta kuin Lyrica), nyt menee 2 tai 3 kertaa yliannostus vuorokaudessa, mutta auttaa auttavasti ja saa ajaa autolla ja mopolla.

2001 mulle asenettiin niskarankaan elektrodi jonka saa käyntiin magneetilla, se käynnistysrasia on ihon alla sydämmen vasemmalla puolella kylkiluiden päällä, elektrodi auttaa hyvin, mutta tulee sellainen kuiva olo ettei sitä voi pitää päällä kuin aina silloin tällöin.

Pyydän antekksi jo etukäteen niiltä jotka eivät alkoholia käytä, mutta ainut jolla saa hyvän melkein täysin kivuttoman olon, on korkeampi oktaaniset alkoholipitoiset tuotteet merkistä riippumatta, mutta mielellään joitan ylämaan tuotteita, ja silloinhan ei tietenkään ajeta millään vempeleellä. 

Ei näistä kivuista koskaan elinaikana eroon pääse, pakko vaan kestää.

jpe

[Henry Eklund]

Kyllä tämä viimeinen neuroloki myönsi et alkosta saa hyvää lääkettä hermoperäiseen kipuun koska se vaikuttaa niin kovaa juuri hermostoon. Pitkälti siittä johtuen musta on tullut juoppo ja päälle nyt lääkeriippuvainen ja yhdessä ne tekee sekakäyttäjän, taloudellisesti tulee nyt säästöjä kun väitti tämän lääkityksen vaikuttavan niin että 5 olutta vastaa korillista. Nyt juonut kaksi olutta ja ainakin tuo laminaatti lattia pehmenee ja se vähäinen kipu häipyy. Kun sanoin suoraan että käytän alkoa niin meinasi et mun lääkeyhdistelmä on suht turvallinen kun ensin ottaa lääkkeet ja pikkuhiljaa juo, ei ensin kovaa känniä ja pillereitä päälle koska sit lähtee mopo käsistä.

Vaihtoehdot ovat vähissä eli joko elää näin tai purra rihlattua rautaa kun sitä kipua ei kestä, se ettei saa nukuttua on pientä kun aina välillä jonkun torkun kumminki saa.

[Pentti Eskelinen]

Joskus vain tuntuu tuo nyky sairaanhoito olevan tuolla videon tasolla.
Itsellä onneksi ei ole vielä muuta isompaa vikaa pahemmin ollu kuin tämä vähämielisyys, mutta kun huolehdin äiti- ja isävainaani hoitoasioista, niin tätä se monesti oli.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=755&a=6418

[Jukka Penttilä]

Henry,

tämähän on tosiasia, sekakäyttäjiä ollaan, mutta onneksi vain noitten lääkkeitten ja alkoholin kanssa, pahempiakin asioita on.

Tuo kipu on kummallinen asia kun sitä on jatkuvasti, siihen turtuu muttei totu koskaan. jollain tavalla siitä kuitenkin haluaa päästä eroon, oon miettinyt etusormen amputointia(siinä se pahin kipu), mutta kun sotaveteraanit kerto, että vaikka jalka amputointiin niin kuitenkin jalkaterässä oli kipu, johtuen luultavasti aivoista.

Tseppiä kuitenkin sekä sulle, että itelle ja varsinkin tupakanpolton lopettamiselle, se on tässä itelläkkin edessä.

jpe


 

[Vesa Takala]

Ennenkuin lopetin unilääkkeitten käytön niin neuvottelin tutun lääkärin kanssa asiasta,  hän sanoi että heitä vain pois ne imovanet kertarysäyksellä, siitä ei ole haittaa, mutta kovanaama olet jos siihen pystyt, olin syönyt niitä silloin pari vuotta ja minusta tuntui ettei ilman niitä voi nukkua ollenkaan, eli suht voimakas riippuvuus oli syntynyt minunkin tapauksessani .... Mutta  jäivät ne pois,  ja uni on tosiaan nyt erittäin hyvää ja levollista.

Jos joku sellaisia käyttää niin neuvon kiireesti lopettamaan, kannattaa kuitenkin kysyä lääkäriltä kuinka se lopetus täytyy tehdä, mutta elämänlaatu kyllä paranee rutkasti kun niistä on päässyt eroon, sen voin luvata.

Selkävaivoihin löytyi apu fysioterapeutilta, niillä neuvoilla on nyt menty yli puoli vuotta ja kivut ovat käytännössä hävinneet kokonaan.

Kyllä tämä minunkin pitää allekirjoittaa oman kokemukseni kautta.
Ja tänään on myös elämänlaatu kohdallaan.

[Esko Simonen]

Kivunhoito on hiton tärkeä juttu siinä vaiheessa, kun kipu ei ole vielä kroonistunut, olipa sen syy mikä tahansa. Siihen ei ole panostettu tarpeeksi. Useimmiten alkuvaiheessa kipua alilääkitään, sitten  jää kipu päälle ja sen jälkeen sitä onkin hiton hankala saada pois. Terveyskeskuslääkärit on peloteltu varomaan kipulääkeriippuvuutta niin, ettei aina edes kuolemansairaille anneta riittävää lievitystä - addiktion pelossa! Ja kun sama kocktail ei edes sovi kaikille vaan oikea yhdistelmä ja annos on aina yksilöllinen. Kuitenkin tehokas kivunhoito voisi saada ihmisiä työkykyisiksi puhumattakaan elämänlaadusta.