Ne on jänniä nuo tupakkiunet.
Mulla tuli alkuaikoina sellainen uni, että ikään kuin vahingossa sytytin, tai otin kaverilta tupakin ja polttelin. Sitten yhtäkkiä havahduin asiaan ja kauhea murhe, että voi paska, tässäkö tämä oli.
Noita toistui aina välillä varmaan ekan kymmenen vuotta, mutta nyt ei ole hetkeen tullut.
Päätin 12.10.2005, että neljättä kertaa en enää aloita.....pitänyt on.
Ekan vuoden tallihommat jäi aika vähiin, kun tapana oli aina aloittaa askartelut istahtamalla tuumaustupakille tai piipulliselle.
Pikkuhiljaa kumminkin elämä tasoittui.....kaljaa tuli kyllä nautittua huomattavast runsaammin, mutta nyttemmin on jäänyt sekin vähemmälle, kun rouva määräsi lopettamaan.
