Kivi kengässä?
Oon haaveillu sellasesta elämästä, ettei autoa tarvi katsastaa eikä korjata. Jos vaihtaa neljän vuoden välein uuteen, luultavasti on sellanen elämä? Mutta ei sekkään kokonaan vapauta; jos perheessä on toinen auto, mikä ei noita riteereitä täytä, joutuu ainakin sympatiseeraamaan mainittuja toimintoja, eli katsastusta ja korjaamista.
Reilu viikko sitten rouvan poloseen - Volkswagen Polo vuosimallia 2004 muistaaksein, jottain 220 tkm kellossa, kaksovinen ja kolmesylinterisellä pentsiinikonneella - ilmesty mahoton ylimääränen ääni, rahnutus-kiljunta-ulina, mikä vielä voimistu jompaan kumpaan suuntaan kääntäissä. Hään varas ajan kylän huoltoaseman yhteydessä toimivaan korjaamoon, ja ajo yks aamu auton sinne het kaheksaks. Mie ajelin perästä, ihan vaan hakeaksein sen rouvan kottiin sieltä. No korjamon poika käi kokeilemassa, arveli kuuluvaks oikeemmanpuoleisesta etupyörästä. Eiku pyörä pihalla irti ja jarrusatula irti ja levy vielä irti. Sinne oli menny pieni kivi sellaseen väliin, mistä se kivi ei osannu tulla ite pois! Tipahti itekseen pois viimisessä irrotuksessa. Kaikki takas kassaan, korjaamon kassaan kakskymppiä, ja kottiin ilman ylimäärästä ääntä.
No nyt se ajeli eilen Savonlinnaan. Ja taas viimisissä kurveissa samanlainen ääni autossa, ja samasta nurkasta! Ajeli Motonetin pikakorjaamolle, siellä taas asentaja ajo auton halliin, ja taas samassa välissä kivi! Kivi pois, auto kunnossa. Oli vielä halvempi korjaamo ko meijän kylällä, ei kuulemma suostunu ottamaan mittään maksua siitä hommasta!
Mie oon ajellu erilaisilla autoilla luvan perrään 54 vuotta ja ehkä noin puoltoistamiljoonaa kilometriä. Ikinä ei oo ollu kiviä kengissä... mutta ei oo kyllä ollu volkkariakaan. Onkos kellään muulla kivikokemuksia?
- ihmettellee jv -
