Joskus vuosia sitten sen saman kawan kanssa oli samanlaisia ajatuksia. Silloin selvittelin niitä 300-kittejä. Löytyköhän siihen kahtakin erikokosta sarjaa, oiskos ollu vähän alle tai vähän yli 300cc? Mutta aika lailla miun mielestä ois menny sätöstelyn puolelle, ja tärinää tulee käyttäjien kokemuksen mukaan lisää. Ruiskun ohjauskin ois kait laitettava uusiks, jos siitä isommasta aikoo saada iloa irti. Tulin silloin siihen tulokseen, että jos tarvii löylyä lissää, on vaihettava koko vehjes toiseks. Mutta on ne varsinkin jenkeissä niitä laittaneet. Viimiset vuodet, mitä mie sillä ajelin, ei ollu enää unennäköä lisätehosta; asenne ajelemiseen oli korjaantunu...
Silloko olin sen Kawiaisen just ostanu, ja miulla oli vielä TDM, muutaman kerran oli vähän sellanen "tilanne" maantiellä, että nyt ohitan tuon rekan, ja ei se Kawiainen ihan yhtä ripeesti kiihtynykkään ko mihin TDM - vaikkei se nykymittapuussa mikään ihmetykki oo sekään - oli opettanu. Ei sellasta varsinaisesti paniikkipaikkaa koskaan, mutta vaan toteamus rinnalle nostaessa, että ai niin, tää ei ihan niin ripeä enää tässä vauhissa ollutkaan... mutta sitten kun polku pieneni tai joskus melkein puuttui, se oli oikeastaan aika hauska peli, varsinkin just moottorinsa puolesta. Kerran upotin sen porukka-ajelulla sellaseen silmään, etten ois iteksein saanu pois, mutta oli voimaa mukana, ei tullu hätää, ja kerran olin iteksein sellasessa paikassa, että tuntu että en saa irti, ja jo mietin, että mihin suuntaan lähen kävelemään, mutta kun huilas tarpeeks kauan ja käytti kaikki osaamansa konstit, sain kovalle maalle. Nuo upotuspaikat ei varmasti ois Eerolle ollu mikään ongelma, miullahan ei varsinaista enskakokemusta oo, eli sekä silmä että osaaminen niissä paikoissa hukassa.
Mukavia asioita muistella, kun ei enää ite tarvi... ja mukava, että sekin vehjes on sellasessa käytössä mihin se sopii. Verrattuna siihen, että seisois pimmeessä autotallissa vaan.
Jaakko
