Timolle kaksitehoista.
Kun sillä Benellillä lähdet reissuun, niin tietysti pienille teille. Ja sitten on risteyksiä tämän tästä. Ja muisti hatara. No ei hättää, pysäytetään ja tarkastettaan. Eli kypärä pois päästä, kaukolasit tankkilaukkuun ja lukulasit tilalle, kartta tankkilaukusta, ja sitten kattomaan. Ens kaks kertaa oikeelle, sitte ison tien yli suoraan, ja sitten kahen kilometrin päästä vasemmalle isompaa tietä. Kyllä mie tään muistan. Kartta ja lukulasit tankkilaukkuun, kaukolasit naamalle, kypärä päähän ja baanalle. Ja ensimmäisessä risteyksessä hiipii epävarmuus mieleen, kumpaan päin se nyt oli...
No ei vaineskaan, mikäs se nykypäivänä on ku on puhelin sarvessa, siinä se vaginaattori ja vielä huutaa korvaan ohjeita, ei kun posottaa menemään. Mutta kyllä ennen oli jännempää...
Aikuisen oikeesti miulla on monitehot samoissa laseissa. Miinusta koko matkalla, mutta kaukoalueella enemmän ja lähialueella vähemmän. Ja rajattomat. Miulla on ollu lasit 9-vuotisesta, miinuslasit. Välillä aika vahvat. Viiminen neljännesvuosisata on joka kerta kun on ollu tarvetta muuttaa, otettu miinusta vähemmäks. Lukkee nään ilman laseja nykysin, eli kohta ruppee tarvimaan plussaa sinne päähän.
Rajattomat on siitä mukavat, että kun lasit ruppee olemaan liikaa miinuksella siellä kaukonäköalueella, siitä selviää ko kikottaa niskaa vähän ylemmäs ja kattoo alempaa lasien läpi, ei tarvi heti optikolle mennä. Tätä systeemiä noudattelin tuossa reilu kymmenen vuotta sitten, kun vielä Yamahan TDM oli. Tulin reissusta kotia kohti, pitkän reissun ajellu pää takakenossa. Loppumatkasta iski sellaset kivut vasempaan kätteen, että enimmäkseen yhellä käellä ajaen kottiin. Lääkäri oli kerrankin tehtäviensä tasalla, ja laitto röntgeniin niskaa kuvauttamaan. Ahtaassa välissä hermokimppu, mikä oli ärtyny siitä niska kenossa menosta - ja samanlaisesta telkkarin kattelemisesta. Niskalle erilaisia hoitoja ja tulehuslääkettä, ukko optikolle hommaamaan käypäsemmät lasit.
Elämä on...
jv
