Siinä Risto osu lähelle, että jottain tuolle yhelle sadevesikaivolle pitäs tehä. Vuos sitte kävi vesiputkiliikkeen mies sellasella paineputkihyrskyttimellä sitä alkuperästä aukasemassa, vaan ei se auennu täysin, lakkas se hyrskytin etenemästä. Tuossa saattas oikeesti nippa-nappa kaato riittää just ja just maan pinnan alle upotetulle putkelle, mikä veis veet salavan juurelle juotavaks. Siihen sähkösulatus, että keväällä sais tarvittaessa veen juoksemaan. Tai toinen konsti ois tehä ihan sellanen petonkinen pintaa kulkeva ura siihen? Nostetun soran päällä on talo sinällään, moreeniharju alla, ja tontin takalaita jo reilusti alempana, laskee sadan metrin päässä Saimaaseen, ettei tuo ihan maailman pahin savikurpakko oo, mutta ei ne huleet silti tarvis talon vieressä maahan mennä. Aina näissä on joku pähkäily menossa ja joku homma kesken, kerrostaloasumisessa ois puolensa.
Henrilla ja miulla on pulssit eri päässä. Miulla joitain vuosia sitten rupes lepopulssi tippumaan silleen, että pienimmät mitatut lukemat oli reilusti alle neljänkymmenen... nyt on tahistin, mikä puuttuu peliin 55 kohalla, sitä lukemaa pittää tahistin yllä jos oma säädin pyrkii laskemaan sen alapuolelle. Parin vuoden välein katotaan, onko patterissa vielä vetoa. Hienoa on noissa säätimissä tekniikka; siellä kontrollissa laitetaan vaan sellanen lätkä tahistimen kohalle paidan ulkopuolelle, ja lääkärsetä kattoo tietokonneesta lukemat, miten paljon on tahistin puuttunu peliin ja onko vielä virtaa. Vaikka aina veron maksua noidun, niin noissa paikoissa hetkeks hiljenee veroista valittaminen...
jaakkovaakko