Katsokaa muuten että valitsette timperin paremmin kuin minä, muilla ei ollut aikaa kuin yhdellä kunnanvaltuutetulla. Alkuun kyllä homma onnistui, timperi jopa hoiteli piirustukset ja rakennusluvat ja muut muodollisuudet nopsaan. Mutta se työ, ihan ekaksi teki katkaisuaseman 30 metrin päähän varastosta ja sitten hiippaili yksi (1) lauta kainalossa pihaa edestakas, varastolta katkaisuasemalle, sieltä kohteelle, varastolle, asemalle, kohteelle, säntillistä kolmiota jokainen sivu 30m. Nousihan se laajennus jollain vauhdilla mutta sitten alkoi satelemaan. Pihakierrokseen tuli äkkimutkia kuuron uhatessa kun välillä piti vaihtaa suuntaa ja käydä vetäisemässä pressu sirkkelin päälle, rakennustarvikkeista ei niin väliä. Kaikista jäätävimmän kelin aikaan kävi miekkonen jossain valutalkoissa hankkimassa keuhkotaudin, jonka sairastaminen maksatettiin tietysti minulla. Sama sade kasteli uudisrakennuksen seinät kun tämä ammattimies oli vähän asennellut kattopeltejä. Neljänkymmenen vuoden kokemus ei vielä riitä kertomaan timperille että vesi nousee kyllä parikymmentä senttiä loivaan ylämäkeen kun seitsemän metriä pitkä pelti vähän antaa vauhtia, myrskytuulen auttaessa... Sitä mukaa kun minun vitutuskäyräni nousi, kaveri alkoi enemmän ja enemmän hoidella kunnan asioita työajalla, aina kun silmä vältti, äijä oli puhelimessa. Uskomaton tyyppi... menin sitten lopulta ja näytin sormella suuntaa. Vanhan koulukunnan mies ja takuulla ammattilainen mutta missä se työmoraali, olisko jäänyt jäsenkirjan väliin...