Mitäs testaajat Raunolle kertoivat?
Sitte omiin toilailuihin. Juhannusta vietin puuvajan maalauksen merkeissä, rosenttitunnit nääs! Koronahaalarin lisäks oli kaikki väestöliiton määräysten mukasta turvavarustelussa, mutta silti pelkäsin niin perusteellisesti koko ajan, nimittäin sitä, että millon on viijenkympin hintaset maalit pitkin naapurin pihamaata. Ko meillä on naapurin kanssa kummallakkii puuvajat takaseinä tontin rajalla, rakentajat keskenään sopineet niin ja rakennusvalvonta hyväksyny ajatuksen. Naapurin tontti vaan niin epätasanen ja rinteessä, että vaati virityksiä.
Tänään piti jatkaa samaa hommaa, on vajan toisessa päässä kuistin sisäpuolinen ulkoseinä vielä raappaamattakin, samaten kaikki valkiat osat. Vaan aamulla niin laiskotti, eikä ennää ees rosenttituntia ko arkea mennään, niin tuli rokulipäivä. Tässä vaja oman pihan puolelta. Ovet on aikanaan ollu lakattu, nyt mustia pilkkuja täynnä. Niitten kohtalo saap jäähä johonkin toiseen suveen.

Katettua terassia ollaan jo monta vuotta haaveiltu takapihalle. No talvella tehtiin ratkasu, ja tilattiin Lumonilta lasitettu terassi ihan valmiiksi laitettuna, ettei jäis ko maksamisen vaiva. Olohuoneessa on sellanen parvekeovi ollu aina, mutta aikasemmin ei meillä käytössä. Nyt on. Ahkerassa käytössä, se terassi oli sen hintanen, että siellä on nyt varmaan asuttava talvikin...
Muutaman vanhus askelman rakentelin, sen verran osallistuin. Toisella sivulla on terassin lattia noin 40 senttiä pihamaata korkeemmalla. Terassin seiniin tilattiin sellaset pystylamellikaihtimet, mitkä saap niputetuks päähän tai käännellyks lamellit sen mukkaan, haluaako varjoa vai näkyvyyttä. Yks avautuva seinä on pöyvän toisella puolella istujien selän takana. Aloin ajattelemaan, että siinä saattaa istua meitäkin vanhempia vieraita, ja jos lasi on auki, mutta lamellikaihin kiinni, saattaa pöyvästä nousija kuvitella taakseen seinän, ja astua peruuttaessaan reunan yli. Alle puolen metrin putoukseen ei määräykset taida kaidetta vaatia, mutta päätin tehä siihen parin askelman portaan, kaiteet ja portaan kohtaan vanhusportin. Ei vara venettä kaada! Lamellikaihtimia ootellaan ko kuuta nousevaa. Ne makso jotakuinkin sen verran, mitä alunalkaen luulin koko terassin maksavan...

Jos tuommosen vanhuskaiteen ens suunnittelis, sitte piirtäs, sitte laskis tarpeet ja käis ostamassa ne, tekis osat, maalais ja kasais, ni ois ammattilainen. Ja vielä noudattas timpurin ohjetta: Mittaa kahesti, sahhaa kerran. Vaan ko ei oo. Alkaa tehä, muuttaa suunnitelmaa, käyp päivittäin hakemassa lissää lautaa tai ruuveja, mittaa kerra ja sahhaa kolmasti, ni se on pitkä prosessi tuollanen. Vaan sitäkin hienompi ko valmistuu.
Kannattiko? Kaikki lasit auki ei oo vielä ollu terassilla sen kuumempaa ko ulkona, ilma vaihtuu. Aamuaurinko lämmittää, hyvin on tarennu vilposammassakkii välissä aamukahvit tuolla. Jos puissa ei oo lehtiä, Saimaa häämöttää jostain välistä. Toistaseksi meillä vallitsee tyytyväisyys. Oisha nuo Rantatien talot tietysti, missä on puol kierrosta näkymää järvelle terasseilta. Mutta puolessa välissä jo elettyä elämää vielä haaveilin siitä, että vois tankata auton laskematta ensin rahoja. Asennekysymyksiä, kaikki.
Puuvajan maalauskin saattaa vielä valmistua tässä kuussa. Mutta ettei tarvi tekemistä ettiä, ni vielä yks kuva:

Parikymmentä noin kolmemetristä elementtiä, vajaa kakskymmentä noita pystyjä kaikissa. Emäntä kyllä esitti, että riittäs että ois vain nuo kaks vaakalautaa. En vielä antanu ajatuksesta periksi, vaan kohan kysyn sahalta tarjouksen tarpeista, saatan olla sammaa mieltä...
- jaakkovaakko kehuskel tekemisiään; niitä ku tulloo harvakseltaan tehyks, on pakko mainostaa -