Aihe: Mitä tuli tänään touhuttua

[markkukovasin]

Tulin juuri tallista-tein siellä keskiraskaan siivouksen...työkalut
paikoilleen,pöytien järjestelyä ,roskia ja roinaa ulos ja muutenkin pientä siirtelyä.

Tuntuu siltä,että tallin pinta-ala lisääntyi roimasti...

Mutta kyllä se siitä normalisoituu,kunhan taas alan räpläämisen.

t. Markku

[Jaakko Latvanen]

Oli joskus kauan sitten tilaisuus vierailla sellasessa "tallissa", missä huollettiin lentäviä koneita.  Jokaisella asentajalla oli omat työkalut, kaikilla työkaluilla oli sellaset telineet tai pakit, missä jokaisella kalulla oli oma yksilöllinen paikkansa, ja niin, että heti löi silmille, jos jotain puuttuu.  Työpäivän lopussa kaikki laittoivat omat työkalunsa paikoilleen.  Jos joku paikka jäi tyhjäksi, kukaan ei lähtenyt kotiinsa, ennenkuin se puuttuva työkalu löytyi.

Näin ainakin kerrottiin.  Olisi se ilo mennä tuollaiseen "talliin" aamulla töihin.  Paitsi, jos siellä asuisi se tallitonttu, mikä aina yöllä hävittää ja piilottaa vehkeitä...

jaakkovaakko

PS.  Täältä palstalta oppii koko ajan uusia asioita.  Monasti oon ihmetelly, mikä on aasinsilta.  Täältä sekin selvis; lainaus Nikkaselta:
 "Aasinsiltaa käyttäen tuossa viime mökkireissulla sain värkättyä uudet tikkaat, ihan luonnonpuusta, tuonne huvilan katolle."

Siis sellanen silta, mitä pitkin pääsee katolle, ennenko tikkaat on valmiit!

[Markku Juusela]

Moro

Minä myös puuhastelin vähän aikaa tuossa pienessä siistissä tallissa jossa kalut ovat paikoillaan ja nyt siellä on tilaakin kun pyörä on talviteloilla.
Hioin siistissä tallissa sen mainitsemani lyhennetyn pleksin reunan ja ernomanen (niinkuin lähes aina) siitä tuli vaikka välttäväkin olisi riittänyt.

[Ari Nieminen]

Kävin korjailemassa kaverin vuolukiviuunia jonka aikanaan sinne asensin tai oikeastaan kahta. Saas nähdä kestääkö korjaus kun en ole koskaan kokeillut tällaista massaa . Vuolukivijauhoja , vermikuliittiä ja vesilasia

[Jaakko Latvanen]

Just kotiinnuttiin Mikkelin Mikaelista (konserttitalo).  Oltiin sellasessa kirjallisuusillassa; kaheksan kirjailijaa kerto uusista kirjoistaan, spiikkerinä toimi Erkki Liikanen (ei evakkoreki vaan se pankkimies).  Kirjailijoista tiesin uutistenlukijan ja Sohvi Oksasen ennestään; jälkimmäisen kanssa oisin halunnu selhvieseen mutta ei vaimo päästäny.  Rönkälle meinasin kaheksan maissa mennä sanomaan, että eiköhän ois aika hipsehtii sinne telkkariin pikku hiljaa, mutta ei vaimo päästäny sinnekkään.  Ei ostettu mittään, vaikka se niillä oli siellä tarkotuksena.  Jotkut muut kyllä osti.  Enimmäkseen paikalla oli mummoja ja opettajia.

Mitenhän monta vuotta vielä mennee siihen, ettei paperkirjoja myyvä missään?  Eppäilen, että paperkirja katoaa noppeemmin ko pensa-autot, mutta ajankanssa molemmat toimii sähöllä, eppäilemättä.

Tai kyllä sitä eppäillä soppii, miun puolesta.

jaakkovaakko

[Kari Sillanpää]

Se loppuu sitten uusien kirjojen lukeminen mun kohdalta jos sähköön mennään. Sähköauto on ihan ok mun puolesta, mutta sähkökirja ei. Kirjan kuuluu olla pehmeäkantinen pokkari, siinä on ergonomia kohdillaan. Voi lukea vaikka kynttilänvalossa (tai päreen) vielä pitkään sen jälkeen kun netit on nurissa ja sähkö loppu. Eikä tarvi päivitellä ja latailla, konffata ja säätää. Kirja käteen, joku lipare kirjanmerkiksi, se on siinä. Onneksi olen sitä tyyppiä joka jaksaa lukea hyvän kirjan useampaankin kertaan. Jos vaikka on viisi tai kymmenen vuotta välissä vierähtänyt niin ihan hyvin voi palata saman kirjan pariin. Helposti pärjään 5-10 vuotta sen jälkeen kun viimeinen uusi paperikirja julkaistaan.

Sama koskee omalla kohdalla myös musiikkia, pitäkööt potsifainsa sun muut nettistriimailut. Älppäri, CD tai kasetti koneeseen, hyvät luurit päähän ja niillä mennään. Jos jotain äänitettä ei saa fyysisenä tallenteena niin se tehdään itse, eli purkitetaan joko CD:lle tai kasetille ja toistetaan sieltä. On kuulemma ilmastoteko, noiden striimauspalveluiden serverit, kotiwifit ym vie pirusti sähköä verrattuna tavalliseen levy- tai CD-soittimeen. Enpä tuosta tiedä, ilmastoystävällisyydestä, mutta on mulle vieras ajatus että pitäisi näpelöidä ATK:ta, surffata valikoita ja luottaa GSM-verkkoon että saisi musiikit soimaan.

[Jaakko Latvanen]

Luen kyllä ite nykysin melkein pelkästään sähkökirjoja, kun se on miun mielestä helpompaa ja kätevämpää. En silti tuossa ennustuksessa varsinaisesti ottanu kantaa siihen, mikä ois hyvä, ennustin vaan. Perustekin on yksinkertainen, nimittäin raha. Kun sähkökirjan kustannus asiakkaan kätteen on alle kymmenesosa paperiversion kustannuksista, niin heti kun kustantaja lakkaa vuolemasta kultaa eekirjoilla, muuttuu maailma. Nykykustantajat, jotka vielä tekkee paperkirjoja, eivät sitä tee. Kun tullee pelkkiä eekirjoja kustantava iso tekijä markkinoille, jolla ei siis oo menetettävää, ja ostaa rahalla muutaman isosti myyvän kirjailijan, alkaa murros, ja se on nopea. Kirjat maksaa vitosen, mistä neljä euroa kirjottajalle ja euro nettisysteemin ylläpitäjälle. Tarjontaa tullee lissää. Huono asia on, jos kustannustoimittajan rooli häviää, tarjolle tullee paljon sitä ihtiään ja oikeiden kirjojen ettiminen vaikeutuu.  Fyysisen lukukokemuksen kannalta miulle sopis, muute en edelleenkään esittäny toivetta, ennustin vaan ja esitin luulemiani perusteita. Aika näyttää, jos sitä riittää...

jaakkovaakko

[Petri Behm]

Aika tylsältä näyttää 250 e-kirjaa kirjahyllyssä...

[Kari Sillanpää]

Joo, JV, ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Ja vannomatta paras, voihan se olla että laitteet kehittyy ja niin edelleen. Mutta onhan se niinkin että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja kirjoitettuna ja painettuna että niistä piisaa mulle loppuiäksi. Paperikirjojen kohdalla tosiaan kustantaja ja kustannustoimittaja ovat hyvä filtteri, yleensä seulasta pääsee läpi vain kohtuullisen kelvollista tuotetta.

Mutta kyllä siinä hiirenkorville menneessä pokkarissa jotain sellaista on, jota en usko e-kirjan tavoittavan. Ihan kuin musiikkitallenteissakin, levy on konkreettinen esine, käyttöoikeus johonkin pilvessä sijaitsevaan tiedostoon taas on jotain abstraktiota. 80-luvulla divarista ostetussa 70-luvun älppärissä on "jotain" sellaista mitä ei digkopiosta löydy (enkä tarkoita pelkkiä sormenjälkiä pinnassa ja napsuja äänessä). Nuoresta iästäni huolimatta taidan olla joissain asioissa melkoinen jäärä.

[markkukovasin]

No eipä ehkä sentään-Prisman kassalla
harvemmin miljoonilla maksellaan...

t. Markku

[Petri Behm]

No eipä ehkä sentään-Prisman kassalla
harvemmin miljoonilla maksellaan...

t. Markku

Ei numeroita, vaan periaatetta.

[Jani Kaasalainen]

Mitenkähän saunanpesä sytytetään digilehdellä, sitten kun paperiset loppuu? 

Olen muutaman ilmaisen e-kirjan lukenut, mutta en kyllä jatkossakaan meinannut rahaa käyttää senttiäkään muuta kuin ihan paperille painettuun luettavaan.

[Johan Kosunen]

Mitenkäs digilehteä käyttää pyyhkimiseen, jos sattuu mökin ulkohuussista paperi loppumaan?

[Jani Kaasalainen]

Mitenkäs digilehteä käyttää pyyhkimiseen, jos sattuu mökin ulkohuussista paperi loppumaan?

Kannattaa siltä varalta hankkia vedenpitäväksi mainostettu älypuhelin, että sen voi pestä käytön jälkeen.

[Kari Sillanpää]

Mitenkäs digilehteä käyttää pyyhkimiseen, jos sattuu mökin ulkohuussista paperi loppumaan?

Tuli mieleen vanha neuvostoaiheinen vitsi.

Äiti antoi pikku Vladimirille rahaa ja pyysi hakemaan kioskilta itselleen Komsomolskaja-lehden, isälle Pravdan ja pikku Vladimir voisi itse ostaa vaikka Junui Pionier-lehden. Vladimir palasi tyhjin käsin ja selitti äidille että isä oli tullut matkalla vastaan, ottanut rahat ja ostanut niillä vodkaa, ja sanonut että radio on keksitty. Äiti antoi lisää rahaa, ja sanoi ”osta minulle Komsomolskaja ja itsellesi Junui Pionier. Isäsi voi pyyhkiä radioon”.

Ehhehe.

Jaa mitäkö tänään? Kauhealla kiireellä töistä kotiin, ja samantien kirjastoon. Siellä veti Laura Moisio lyhyen soolokeikan. On se vaan niin hyvä että! Ja sain nimmarinkin kun älysin ottaa levyn ja tussin mukaan. Viitaten aiempaan keskusteluun, koitappa pyytää nimmari johonkin spotify-tiedostoon