Nikkasen tupakkalakkoon vaikutti motoripyöräurheilu; miullakii, mutta vielä varhasemmassa vaiheessa. Nimittäin oli luja usko, että ammattikilpa-ajaja miusta tullee, ja nimenommaan motorossiin. Sellasena 13-14 vuotiaana, ja sillon jo joku käsitys, että fyysistä urheilua on motorossi, eikä auta tupakkia vejellä, jos sellasta meinaa. Niimpä jäi kokonaan alottamatta ja kokkeilemattakin oikeestaan. Sitteko olin huomannu että ei miusta ammatti-motorossi-ajajaa tuukkaan, ni oli jo muu harkinta kasvanu sen verran, ettei ennää tarvinnu alottaa tupakinpolttoo.
Uuvesta riialista. Sillo poikasena kattelin toisten uusia rossipyöriä, ja ihmettelin, miten sellasen raaskii monttuun viijä. No sitte myöhemmin senkin pääsin kokkeilemmaan, muutaman rähjäpyörän oon ihan uutena ostanu. Vielä siinä 50 - 60 ikävuosien välissäkin, kun se riialivimma iski. No, pappakuskin kivet on matalia, mutta kyllä yhtenä kesänä onnistuin neljä ohjaustankoa taittamaan mutkille, sen verran olin kompuroinu. Silti loppupelissä pappakuskin pyörä on vielä seuraavalle omistajalle siirtyessään melko naarmuton. Yhdestä uudesta rossipyörästä sillon nuorena suojasin tankin teippaamalla - polvien ja kuraveen hiomiselta siis - ja sitte kaadoin sen pyörän tallissa huoltopukilta, ja tankkiin terävä vekki kun osu siihen pukkiin...
Onnittelut Pyrylle ja uudelle pelille, ei muuta ko pittää jalat tapeilla!
jv
PS1. Mitehän maansiirtoyrittäjä, miltä tuntuu ihan uuden koneen kauhaa painaa maahan, ajattelleeko siinä että maalit lähtee? Vai ajatteleeko, että rahaa tulee, ja on tultavakin, jotta saap maksetuks?
PS2. Unehtu varsinaine topiikkiasia. Tännää maalasin mannerheim-linjan aidan. Män koko päivä; aamupäivä ja osa iltapäivääkii venkoiluu, että rupiaiskoha, mutta meni siihe aika monta tuntia siihe ite maaluuseekii. Tai mitä maalia ollu, Kaisla-terassiöljyä tai sen tapasta. Paikalline mökkitalkkari sen kävi tekemässä sen aidan sillo ko mie olin vasta käyny jonkun kerran kahvilla tässä huushollissa, ei vielä miun tekemissiin luotettu sillon täällä. Joku naapurimaan kansalainen oli keränny marjoja näköetäsyyven päässä tontin rajalta, siihe oli pitäny tehä aita. Mie ristin sen aidan sillon Mannerheim-linjaks... reilu 20 metriä mittaa aidalla, metriset tolpat ehkä noin kolmen - neljän metrin välein (8 pätkää kuiteskii) ja kaks lautaa vaakasuorassa; nätisti oli se mökkitalkkari laittanu aidan putoomaan rinteessä portaattain. Kuus vuotta sitten vejin samalla kaislalla kerran, ja nyt piti taas vettää; kaikki mitä omistat, aiheuttaa omat murheensa.