Aihe: Mitä tuli tänään touhuttua

[tuomo jylha]

Nikotiini purkkaa nyt vaan, mä oon syöny 11V ja purkan pirusta en pääse irti. Lekuri sanoi et syö vaan, mutta ne suihkeet ja imeskelytablet hylkäs.

Kyllä tänään on purkkaa palanut. Jos sitä jauhais näitä nikotiinipurkkia viikon pari, ja sitten ei enää mitään nikotiinia. Tupakointi tavasta ensin eroon, ja seuraavana nikotiinista?
Tapa on kuulema usein sitkeämmässä kuin itse nikotiini riippuvuus? No katellaan ja kuulostellaan miten äijän taas käy? Eka viikko oli pahin, edellisellä kerralla. Konjakkiputelit saa nyt olla ummessa, pari viikkoa.

[Henry Eklund]

Vein terkkariin nilkkatuet ja keskussairaalaan kepit, kyllä menee lihakset hyonoon kuntoon 8Vko, tulisko tästä vielä jalkaa. Päälle painaa muutto, kypsyin naapureihin ja tarjous paritalon päästä meni läpi.

[Jaakko Latvanen]

Nikkasen tupakkalakkoon vaikutti motoripyöräurheilu; miullakii, mutta vielä varhasemmassa vaiheessa.  Nimittäin oli luja usko, että ammattikilpa-ajaja miusta tullee, ja nimenommaan motorossiin.  Sellasena 13-14 vuotiaana, ja sillon jo joku käsitys, että fyysistä urheilua on motorossi, eikä auta tupakkia vejellä, jos sellasta meinaa.  Niimpä jäi kokonaan alottamatta ja kokkeilemattakin oikeestaan.  Sitteko olin huomannu että ei miusta ammatti-motorossi-ajajaa tuukkaan, ni oli jo muu harkinta kasvanu sen verran, ettei ennää tarvinnu alottaa tupakinpolttoo.

Uuvesta riialista.  Sillo poikasena kattelin toisten uusia rossipyöriä, ja ihmettelin, miten sellasen raaskii monttuun viijä.  No sitte myöhemmin senkin pääsin kokkeilemmaan, muutaman rähjäpyörän oon ihan uutena ostanu.  Vielä siinä 50 - 60 ikävuosien välissäkin, kun se riialivimma iski.  No, pappakuskin kivet on matalia, mutta kyllä yhtenä kesänä onnistuin neljä ohjaustankoa taittamaan mutkille, sen verran olin kompuroinu.  Silti loppupelissä pappakuskin pyörä on vielä seuraavalle omistajalle siirtyessään melko naarmuton.  Yhdestä uudesta rossipyörästä sillon nuorena suojasin tankin teippaamalla - polvien ja kuraveen hiomiselta siis - ja sitte kaadoin sen pyörän tallissa huoltopukilta, ja tankkiin terävä vekki kun osu siihen pukkiin...

Onnittelut Pyrylle ja uudelle pelille, ei muuta ko pittää jalat tapeilla!

jv

PS1.  Mitehän maansiirtoyrittäjä, miltä tuntuu ihan uuden koneen kauhaa painaa maahan, ajattelleeko siinä että maalit lähtee?  Vai ajatteleeko, että rahaa tulee, ja on tultavakin, jotta saap maksetuks?

PS2.  Unehtu varsinaine topiikkiasia.  Tännää maalasin mannerheim-linjan aidan.  Män koko päivä; aamupäivä ja osa iltapäivääkii venkoiluu, että rupiaiskoha, mutta meni siihe aika monta tuntia siihe ite maaluuseekii.  Tai mitä maalia ollu, Kaisla-terassiöljyä tai sen tapasta.  Paikalline mökkitalkkari sen kävi tekemässä sen aidan sillo ko mie olin vasta käyny jonkun kerran kahvilla tässä huushollissa, ei vielä miun tekemissiin luotettu sillon täällä.  Joku naapurimaan kansalainen oli keränny marjoja näköetäsyyven päässä tontin rajalta, siihe oli pitäny tehä aita.  Mie ristin sen aidan sillon Mannerheim-linjaks...  reilu 20 metriä mittaa aidalla, metriset tolpat ehkä noin kolmen - neljän metrin välein (8 pätkää kuiteskii) ja kaks lautaa vaakasuorassa; nätisti oli se mökkitalkkari laittanu aidan putoomaan rinteessä portaattain.  Kuus vuotta sitten vejin samalla kaislalla kerran, ja nyt piti taas vettää; kaikki mitä omistat, aiheuttaa omat murheensa.

[Martti Korhonen]

Tupakoinnin lopetin itsekin joskus tuossa toistakymmentä vuotta sitten. 13-vuotiaana aloin vähän kerrassaan yupakoida ja olisiko ollut ikävuodet 15-20 kun aktiivisemmin tuli sitä tehtyä. Päätettiin tulevan eli nykyisen vaimon kanssa sitten, että eiköhän lopeteta, kun ei siitä tupakasta varsinaisesti mitään hyötyä ole eikä iloakaan niin paljoa, että pidemmän päälle kannattaisi. Aika helposti kävi kun päätöksen kunnolla teki. Jokunen päivä päänsärkyä ja hermostunutta oloa, mutta jo viikon päästä olo aika pitkälti normalisoitui ja siinä se. Olen nyt silloin tällöin, ehkä kerran-pari vuodessa kavereilta lähinnä kaljanjuonnin ohessa muutamat sauhut maistanut ja ihmeellistä, miten melkein 15 vuoden jälkeenkin leviää koko ruumiiseen hetkessä hyvä olo. Tuntuu siltä, että tätä sitä on kaivannutkin, vaikkei ole tiennytkään kaipaavansa. Ihmeen hyvin ne vaan ihmisen aivot mielihyvään ehdollistuvat. Syvään on sekin himo ohjelmoitu, kun ei millään tahdo lopullisesti kaikota...

[tuomo jylha]

Tupakoinnin lopetin itsekin joskus tuossa toistakymmentä vuotta sitten. 13-vuotiaana aloin vähän kerrassaan yupakoida ja olisiko ollut ikävuodet 15-20 kun aktiivisemmin tuli sitä tehtyä. Päätettiin tulevan eli nykyisen vaimon kanssa sitten, että eiköhän lopeteta, kun ei siitä tupakasta varsinaisesti mitään hyötyä ole eikä iloakaan niin paljoa, että pidemmän päälle kannattaisi. Aika helposti kävi kun päätöksen kunnolla teki. Jokunen päivä päänsärkyä ja hermostunutta oloa, mutta jo viikon päästä olo aika pitkälti normalisoitui ja siinä se. Olen nyt silloin tällöin, ehkä kerran-pari vuodessa kavereilta lähinnä kaljanjuonnin ohessa muutamat sauhut maistanut ja ihmeellistä, miten melkein 15 vuoden jälkeenkin leviää koko ruumiiseen hetkessä hyvä olo. Tuntuu siltä, että tätä sitä on kaivannutkin, vaikkei ole tiennytkään kaipaavansa. Ihmeen hyvin ne vaan ihmisen aivot mielihyvään ehdollistuvat. Syvään on sekin himo ohjelmoitu, kun ei millään tahdo lopullisesti kaikota...

Juu, huomasin itsekin miten helposti sen paheen saa takaisin. 5 vuotta olin polttamatta, mitä nyt muutamat sikarit joskus juomisen kyytipoikana. Mutta sitten kun ne muutamat sikarit astui kuviin vähän muutenkin kuin vain viihteellä, niin se ns lopetus oli sitten siinä. Eli ei parane yhtään koittaa sitä leikkiä asian kanssa, jos on tarkoituksena olla savuton säännöllisen tupruttelun jälkeen. Sinne se tapa vaan jää, jonnekin alitajunnan sopukoihin? Vaikka luulis että olis jo unohtunut vuosien varrella.

[Markku Juusela]

Moro

Ei uskoisi että ihmisellä olisi mitään asiaa Tussulaan mutta teimme rouvan kanssa tänään kesälomareissun samalla kun autoin kaveria ja veimme alumiini osia pinnoitettavaksi.
Meiltä on tasan 200 km kotoa siihen firmaan mutta kun kesälomareissussa olimme ajoimme takaisin vähän pidemmän kaavan kautta eli Pälkäneen,poikkesimme Aapiskukossa syömässä pitkästä aikaa ja saa jälleen kulua aikaa kun syömään sinne poikkeamme että sellainen oli ruokailukokemus kesälämareissulla.

[Taito Nuutinen]

Muutaman "porraskytkimen" asensin kämppääni ettei tarvii sitten jalattomana tahi muuten heikkokuntoisena kompuroida valoja sammuttamassa pidemmän kaavan mukaan..juu,onhan niitä kaukosäätimellä olevia valokytkimiä..kokeiltu on..toimivatte tasan takuu ajan ja sen jälkeen kaput..
Ai niin..käytin Nimbuksen lämpimäksi jolloin huomasin että "kansipahvi" ilmeisesti vähän vuotaa..olis hyllyssä uusi "pahvikin" vaan kun ei oikeen innosta..

[Jouko Kuisma]

Moro

Ei uskoisi että ihmisellä olisi mitään asiaa Tussulaan mutta teimme rouvan kanssa tänään kesälomareissun samalla kun autoin kaveria ja veimme alumiini osia pinnoitettavaksi.
Meiltä on tasan 200 km kotoa siihen firmaan mutta kun kesälomareissussa olimme ajoimme takaisin vähän pidemmän kaavan kautta eli Pälkäneen,poikkesimme Aapiskukossa syömässä pitkästä aikaa ja saa jälleen kulua aikaa kun syömään sinne poikkeamme että sellainen oli ruokailukokemus kesälämareissulla.

Minä olen ajellut Aapiskukon ohi jo muutaman vuoden.
Siellä tosiaan menee vain ruokahalu.
Mutta siitä kun ajaa vielä parikymmentä kilometriä Kangasalan suuntaan, niin on Mobilian tietämillä.
Siellä lähtee myös nälkä ja onpa katseltavaakin.
Siellä minä olin tänään.

[Markku Juusela]

Moro

No kun olis se tullut mieleen,niitä hyviä ruokapaikkoja kun ei enään ole vai onko makuaisti tullut vaativammaksi.Siitä tulikin mieleen.   https://forum.vmpk.fi/index.php?topic=122307.new#new

[Jaakko Latvanen]

Muutaman "porraskytkimen" asensin kämppääni ettei tarvii sitten jalattomana tahi muuten heikkokuntoisena kompuroida valoja sammuttamassa pidemmän kaavan mukaan..juu,onhan niitä kaukosäätimellä olevia valokytkimiä..kokeiltu on..toimivatte tasan takuu ajan ja sen jälkeen kaput..

Miulla ollu sängyn taskussa jo usseemman vuoden sellanen kaukosäädin, millä saap etteiseen yhen kulkuvalon syttymään ja sammumaan.  Nyt se on männy sellaseks, että saap painella usseita kertoja, enneko tottelee... en oo vielä siihen kaukoon patteria vaihtanu, tokenisko sillä?

Mutta tään päivän turhuuteen.  Ens viikolla lähössä moottorpyöräreissuun, ja ei tuolla leikkiendurolla kaikkien 23:n hevosvoiman julmalla teholla oikeen viiti tuolla isoilla teillä ihmisten jaloissa mennä.  Ja kun reitti ois tarkotus mennä pieniä teitä, on risteyksiä ussein.  Paperikartalla aika työlästä suunnistaa, kun ei kovin pitkä legi kerralla muistissa pysy.  Jo vuosia sitten oon tehny reissujen reitit puhelimen naviin ja luuri stongaan ja menoksi.  Nimenomaan vuosia sitten tehny, eli pit opetella uuvestaan.

Pienen harjottelun jälkeen nyt taas tuntuu helpolta: isolla tietsikalla googlemaps auki, siihen hiirellä reitti, kaikki välipisteet statuksella "määränpää".  Ja kun saap reitin valmiiks, klikkaa kohasta "lähetä puhelimeen".  Sähköpostilla lähetin, sieltä löytyy, ja aukasee suoraan puhelimen googlemapsin opastuksen.  Jos nuo välipisteet vaan vettää hiirellä reittiin, ne ei pysy; luuri saap vaan lähtöpaikan ja lopullisen määränpään, ja oikasee isolle tielle heti.  Mutta kun välipisteet laittaa määränpää-statuksella, ne pyssyy.  Helppoo ko heinänteko...

Saa nähä tuntuuko vielä reissussa yhtä helpolta.  Vanhastaan muistasin, että se luuri lopettaa aina navigoinnin, kun tullaan välimääränpäähän, mutta sen saap jatkamaan yhellä napautuksella.

Luurille en oo saanu aikaseks virransyöttöä Kawaan.  Varavirtalähe tankkilaukkuun ja siitä syöttö luuriin, riittää päiväksi.  Jos ois löytäny sen varavirtalähteen... jossakin tallin kätköissä se on.  Vaan paljon löyty muuta tarpeellista tai ainakin mielenkiintosta sitä patteria ettiessä, ettei ihan hukkaan mennyt.  Huomenna löyvän sen varmasti sen varavirtalähteen.  Joko motonetistä (19,90/12000mAh) tai Powerista (9,90/5000mAh).

Ääniohjaus on hyvä kääntää pois, jos muistaa.  Muuten ihmisten ilmoilla luuri huutaa ohjeita, itellä tulpat ja myssy ja kypärä ja huono kuulo, ei tiijä mittään, vaan ympäristö kuulee...

jaakkovaakko

[tuomo jylha]

Päivän vinkki Jaakolle. Itse ostin halvan käytetyn navigaattorin jonka jätin ihan vaan mp käyttöön. Auton navi, mutta toimiihan se mp:ssäkin. Tankkilaukussa pitää majaansa. Jatkuvaa virtaahan se toki tarvii. Maksoi kokonaista 20€, käytettynä. Niin vanhaa mallia että eihän se kelpaa edes varkaille missään huoltoasemien pihassa.

[Peter Rulamo]

Pieni lusikallinen livahti housuihin, kun lueskelin manuaalista kahden tasapainoakselin ajoitusohjeita kokoonpanoa varten.
Ketjun ensimmäinen maalattu linkki kohdistetaan etummaisen tasapainoakselin ajoitusmerkkien kanssa, ketjun yhdeksäs maalattu linkki kohdistuu kampiakselin ajoitusmerkkiin ja samalla ketjun kahdeskymmenesseitsemäs maalattu linkki kohdistuu takimmaisen tasapainoakselin ajoitusmerkkien kanssa, jolloin etummaisen tasapainoakselin painon pinta on suorassa lohkossa olevan kohdistusmerkin kanssa, samoin takimmaisen tasapainoakselin painon pinnan ollessa suorassa lohkon merkin kanssa.
Että noin. Eiköhän se siitä taas. Viisi eri kohdistusmerkkiä kohdalleen yhtaikaa
Muuten pitäis olla suht simppeli homma tuo vaihdelaatikon vaihto.

[Jaakko Latvanen]

Päivän vinkki Tuomolle;  yritäppäs tehä siihen halpaan naviin sellanen parinsaan kilometrin reitti, missä mennään pätkiä nelinumeroista, ei yhtään isompaa, ja osin kärriteitä, metsäautoteitä, mökkiteitä, ja ehkä jossain sellaista katkoviivakarvaa maastokartalta?

Kyllä se joillain naveilla onnistuu, vaan ainakin miun ossaamisella on vielä tuskasempaa ko luurilla.

jaakkovaakko

[Jouko Kuisma]

Päivän vinkki kaikille navigaattorin käyttäjille; paperikartta mukaan tankkilaukkuun.
Paperikartasta selviää aina missä mennään, vaikka navi sekoaisikin.
Pätee myös vesiliikkujille.

[Jaakko Latvanen]

Keräilin pikkusen tallissa - sitä varavirtalähdettä ettiessä - sellasia kamoja kasaan, mitä oon ottamassa mukkaan, sitä myöten kun niitä vastaan tuli.  Mm. tiekartan laitoin; sammaa mieltä siitä, että hyvä olla matkassa.  Tosin jos tuolla kärriteillä vaikka navi lakkais näyttämästä, ni hätä tullee vasta sitte, jos on napoja myöten suossa eikä jaksa nostaa, tai bensa loppumassa.  Muuten kun ajaa yhteen suuntaan, tullee isompi tie vastaan, ja taas isompi, kunnes tullee joku sellanen missä on viittoja.  Ylimäärästä matkaa toki voip tulla paljonkin, ja tuon melko pientankkisen leikkienduron kanssa se bensapula on aika pian vastassa.

Miulla oli vuodesta 2004 vuoteen 2015 Yamaha 900 TDM; sillä pelasin ja tuolla Tuomon taktiikalla, eli autonavi sellasessa navipussissa.  Hyvä ratkasu kun teitä pitkin ajeli.  Tuli sekin navi yhestä laatikosta vastaan, kun etin varavirtalähettä... mutta ei siitä oo tuonne Kawan reiteille oikein apua.

Varsinaisiin navigaattoreihin verrattuna miusta luurissa on pari etua.  Kun meillä ei datasiirto erikseen maksa, voip ladata koko ajan karttaa netistä, ja ne on miun mielikuvan mukkaan ajantasalla paremmin kuin navin kartat, jotka pittää ite päivittää erikseen.  Ja sitte se yleisin tarve naville, eli etit osotetta missä et oo käyny, ni luuriin voip sannoo, ei tarvi naputella.  Miun kotona opittu karjalan murre höystettynä Anttolassa tarttuneella savon ripauksella ei oo mikkään pulma puhelimen naville; suorastaan hämmästyny oon että se kerta toisesa jälkee tulkitsee miun sanoman osotteen oikein.  On tuossa hyllyllä jottain Englannin ja Ruotsin autoreissua varten ostettu melko tuore autonavi, vaan melkein on kotosuomessa jääny vaille käyttöä.  Luuriin saap kyllä kotona ladatuks valmiiks suunnitellulle reitille kartat muistiin ja käyttää off-line tilassa, että vois sitä käyttää sillon sielläkin, missä datasiirto maksaa maltaita.  Paikannussignaalista ei taija missään erikseen velotusta olla?

Vesillä liikun kanootilla, mikä tarkottaa maksimissaan kymmenen kilometriä yhteen suuntaan, ja sitten takasin.  Jos ei vejä umpisumuun, kylän vesitorni tai linkkimasto näkkyy koko ajan... mutta oon välillä luurista kattonu karttaa ja rantoja, ja todennu, että jos luuri mykähtää, eikä siinä vaiheessa oo tietoa missä on, ni aika vaikee on rannoista ja kartasta yhteistä piirrettä löytää.  On vesillä syytä olla koko ajan koko lailla hyvin perillä siitä, missä on, näin oon ajatellu.  Kanootilla on vaan melko pieni se mahollinen alue verrattuna noppeekulkuseen moottorpaattiin.

jaakkovaakko