Palmusunnuntaista; saatan olla selvittäny ennenki...
Muutettiin vuoden 1986 syksyllä Korsoon. Imatran perinteeseeen silloin kuului tuo virpomishomma kyllä, mutta vain tuttujen ihmisten luona. 1987 kevättalvena, siis palmusunnuntaina oltiin sillosen vaimon kanssa kotosalla, lapsia ei vielä ollut. Ovikello soi melko aikaseen aamulla. Ensimäiset virpojat tais olla naapuruston lapsia, jollain tasolla jo tuttuja. Vaan sitä hommaa jatku ja jatku, ei mitään tietoa ketä ja mistä. Suklaamunia oli varattu joku, pettyneitä naamoja näkyi. Rahaa olisi pitänyt olla. Viimisen päälle maskeerattuja oli virpojat, vitsat koristeltuja, mutta monessa ryhmässä oli taustajoukkona hieman isompi alkuihminen, ja ensimmäinen homma sillä tullata korin kertymät... viimisenä tuli kaks murrosikäistä poikaa, vitsat suoraan ojanvarresta ilman mitään koristeluja, ja äänenmurroksen aikanen örähdys ovella että saaks virpoa. Niille sitten ilmotin, että kun ei ole ees koristeita vitsoissa... pojille ois varmaan ollu keppanapullot mieleisimmät virpomapalkat. Jatkossa taijettiin mallata ittemme johonkin muualle palmusunnuntaina.
Täällä Anttolassa ei ole käynyt kuin naapuruston tunnettuja ja toivottuja virpojia, joille on perinteiset suklaamunat olleet mieleisiä palkkoja.
jaakkovaakko selvitti kansanperinteitä taas
