Kyllä oli jäällä lystiä kävellä ensimmäistä kertaa tänä talvena ihan kunnolla. Ensimmäistä kertaa siksi, että olen jäiden kanssa nynny ja kun saamattomuuskin on vaivannut.
Parit kuvatkin kehitin. Olen nyt pari viikkoa ollut Mobiliassa duunissa ja ensi viikolla alan Facebook-sivulle tunkemaan kuvamateriaalia tulevan näyttelyn ajoneuvoista. Osan kuvista otan ajanmukaisella kuvauskalustolla, osan digivehkeillä. Nyt kehitetyt kuvat ovat sodankin nähneestä linja-autosta, paljekameralla kuvasin. Eräs työkaveri, ennen kuvannut ammatikseen, innostui noista minun laakafilmivehkeistä ja kaivoi vanhan 9x12cm-formaatin Toyon komeron perältä. Ensi viikolla sitten sillä kuvaamaan. Sillä kameralla jos tulee huonoa jälkeä niin ei voi kyllä ketään muuta syyttää kuin itseään, sen verran laadukas kalu on kyseessä.
Mutta on se vaan tuo työnteko tehnyt hyvvää taas, kun on innostava homma johon tuntee olevansa oikea mies oikealla paikalla. Työttömyydessä on vähän se ongelma, että kun selkeät rutiinit, työyhteisö ja tietty tavoitteellisuus puuttuu niin tekeminen muuttuu helposti sellaiseksi nyhräämiseksi, vaikka ei sohvan pohjalle suorastaan vetäytyisikään. Nyt on taas saanut tuntea tekevänsä jotain, ei vain yrittävänsä tehdä. Jatkohommaakin jo sain, jopa sellaista josta saa palkkaa. Pari artikkelia linja-autoliikenteeseen liittyen olisi kirjoitettavana tulevaan näyttelyjulkaisuun.
Issikkakin on taas auki autotallissa. Viime kesänä tehdyssä remontissa säästin väärässä paikassa. Nyt pääsee tekemään uusiksi.