Lappi-raportin viiminen osa: Varusteitten veenpitävyys testattiin lievästi. Päivän reitti oli käynti Luulammen päivätuvalla, pariin pieneen sadekuuroon jouvuttiin. Paluureitti taas vanhaa, kurun kuvetta kulkevaa reittiä, missä polku yritti välillä kallioisessa kohdassa kadota tyystin. Taas mentiin tasasella vauhilla niin, että aina kuuvessa minuutissa meni jonkin matkaa. Vaimolla ois menny samassa ajassa pitempkin matka, mutta säälistä ei jättäny minua yksin kuleksimmaan - vielä.
Kaikenkaikkiaan mukava reissu tähän asti. Viisi päivää perillä, yhtenä ajeltiin Inariin ja käytiin laivaristeilyllä Ukonkivellä, 4 päivää patikointia. Minulle tuli noin 45 kilometriä yhteensä, rouvalle melkein 10 enemmän, ko se oli yks päivä keskenään matkassa ens yhen reissun, toinen sitte samana päivänä porukassa. Ja kävi se kerran kaupassakin kävellen. Hienoimmat hetket oli pari melko haasteellista pätkää, esim. Rumakurun reunalle nousu päivätuvalta. Ainakii +66 sarjan huonojalkaselle ukolle vähän enemmänkin ko haasteellista, mutta jälkeenpäin voittajan olo.
Eeron mainostamassa Pirkon Pirtissä käytiin kerran syömässä, en uskaltanu mainostaa tuntevani Eeroa. Maksettiin listassa mainittu hinta, jopa vähän riksaakin, ko oltiin tyytyväisiä ruokaan, palveluun ja miljööseen. Suosittelen, niiko koko Lapin matkailuakin. Saatetaan myökin vielä joskus uuvelleenkin tänne ajella. Huomenissa aletaan lasettaa kotia kohti.
jaakkovaakko
Ai niin, pakollinen:
Lapin äijä kulki pyssy olalla koiran kanssa tien laitaa. Turisti onnistu osumaan koiraan autollaan, ja eiku koiralta henki pois. Hättääntyny turisti lupas korvata koiran, tarjos viittäsattaa. Äijä hiero partaansa eikä oikein näyttänyt tyytyväiseltä. Turisti nosti tuhanteen markkaan, ja siihen tyyty sitten äijä. Maksettuaan turisti hoksas kysyä, että onkos nyt joku metsästysaika. Äijä siihen, että ei vainkhan, naapuri vaan pyys tuon vanhan ja penikkatautisen koiransa lopettamhaan...