Kävin töitten jäläkeen Tuuspyyssä kahtomassa autua. Olihan siellä ihan uutta vastaava kolomekymppiä ajettu Pemari. Siis mää olin ihan, että wau. kauppakin siinä jo pikkusen käyttiin ja välirahaki oli ihan jo tonnin päässä siitä mitä olin aatellu. Alako jo näyttää liian hyvältä koko homma ja semmonen pikkunen ostokiimakin alako nosttaa päätänsä.
No, sille jannulle tuli toinen asiakas, kun mää kahtelin auton papereita ja sisustaa. Siinä sitte koitin ootella, että pääsis uuvestaan juttusille. No, sepä sieltä kysäs, että olikos teille tullut jotain kysymyksiä autosta, johon mää, että vois kait tätä käyvä koittamassaki. Jannu siihen, että, jos ei sulla kiirettä ole, niin hän käy pihalla kahtomassa yhen auton. Mulla kun ei kiirettä ollu, niin jäin oottelemman.
Siinä sitten oottelin ja peukaloita pyörittelin. Tuntu homma kestävän ja mää vaan oottelin. Rupesin ootellessani vielä kahtommaan tarkemmin autua päältä päin ja hokasin, että etupuskurissahan on pikkunen kraateri maalissa. No voi helewata, tää puskurihan on maalattu. Lopen kun kahtelin autua, niin siitähän oli maalattu takapuskurikin, molemmat takasuojat ja toinen takaovi.
Vois sanua, että siinä vaihheessa niin sanotusti lörpsähti ja ei tavinu lähtiä koittammaan autua. Myyjä ei tietysti tienny mittään maalauksista, mutta siinä myyjä ootellessani aloin peillailemmaan vieressä olevia autojaki, niin viijestä autosta oli yks, jota ei ollu maalattu.