Ei tännää, mutta lauantaina:
Jossakii topiikissa - oliko lie tää? - aikaisemmin kehuin saanein kalliit liput Musiikkitalolle ihan Helsinkiin haitarikonserttiin. Sillon kirjotin, että joku maailmankuulu haitaristi Phil Wiener siellä kurttua revittellee. No sillo ihmettelin niiten lippujen hintaa. Ja nyt lauantaina, ko asia sitten oli esissä, ihmettelin sitä, että piti oikein pukkeutuu siihen tilaisuuteen.
No paikan päällähä se selvis, että olin ymmärtäny jottain väärin: ei siellä ollu yhtä soittajaa, vaan lavan täyveltä! Pillipiiparii, käyrätorven suoraks puhaltajjaa, rumpuja ja päristimiä, viuluja isoja, pieniä ja keskikokosia! Vaan ei ensimmäistäkään haitaria. Ja yks ukko kepillä heiluttamassa kaikkien eessä. Siitä nimestä - Wiener Philharmoniker - olin jotenkii tullu harhaanjohetuks. Vaan kyllä tuotakii sen pari tuntia kuuntel. Ylen teemalta ois kyllä tullu suorana kottiinkii, mutta on melkein tälläsen musiikkikorvattomankii tunnustettava, että - vaikka meillä on melkein 300 maksanu sampsunkin televisio - ne äänet saatto siellä paikan päällä sisältää enemmän nyansseja ko siitä televisiosta. Areenalta katottiin kotona uuvestaan, ja jo vain meijät oli kuvaaja lopputaputuksien yhessä kohtaa bongannu katsomosta! Oisin laittanu kuvakaappauksella esille, vaan en osannu.
Paikkoja ei ennää oltu saatu ko sinne orkesterin taakse, alimmassa rivissä istuttiin just sen kaverin takana, jonka homma oli lyyvä tynnyrin kansia yhteen. Liekkö soittajilla palkat vakiot vai työmäärän suhteessa? Ko ei se kaippari montaa kertaa niitä kansia rämäyttäny. Onneksee oli löytäny kahvalliset, jos ois peukalot jääny vällii ois voinu tehä kippeetä. Yhessä pitkäsoitossa (Sibeliusta se oli) löi - oikein laskin - kolme kertaa. Oiskos siinä voinu vähä urakoija, ja ois rämäyttäny lyöntisä heti alkuu ja vähi ääni poistunu puhvettii olusille lopuks aikaa?
jaakkovaakko vietynä korkeekulttuuriin tutustummaan
PS. Tuo reissu meni vähä siihen piikkiin, että vihkimisestä oli kulunu meillä jonkinlainen tasa-aika, sen kunniaksi...
