Olikohan se toessapäevänä kun minäkii kuulemma halusin käyvä hakemassa metästä kanttarellejä. Kun ne on niin hyviä.

Otin pärekorin ja läksin tuarustammaan entiselle varmalle apajalle jossa niitä vajjaa 10 vuotta sitten kasvo. Sen minun kanttarellipaekan tuhos välillä mehtäkone ja taetava kuski, mutta nyt se oli jo kuitennii ottanu aeka mukavasti kasvillisuutta.
Semmosta rytteikköö, 2 - 2.5 metristä närettä, vähä pitempöö koevua, leppee, huapoo ja pajua, puoltoestametristä horsmoo ja siitä vähä lyhempee heinee.
Ja kun muapohja vielä oli kynnetty, nii joka toesella askeleella tipuin metriseen jontkaan, ja joka toesella piti kivuta sieltä ylös.
Joku mehtäelukkapesuekkii lähti eistä lentoon, mutta kun hiki valu silimiin etten nähny mittää, nii en suanu niistä selevee olivatko ne mehtoja vae oravia.
Enkähän minä ies löytäny koko paekkoo missä niitä sieniä ennen kasvo, vaekka miten yritin tähtiin mukkaan suunnistoo, nii oli maesema nyt eri näkönen. Parin tunnin harhaelun jäläkeen mulla oli korissa kaks huapasientä, toenen oli semmonen taskukellon taulun kokonen, ja toenen vähä pienenpi.
Aattelin että taejan pittee jonnii aekoo välijä ennenkun lähen uuvestaan kanttarellimehtään.

Tuon verran siltä paekalta löyty kertareissulla vahveroeta vielä jotakii 6 - 7 vuotta sitten.
[ylläpito on poistanut liitteen]