Noista hengittävyysasioista väännetään siellä rm-palstalla enemmänkin 
Mulla on sisäseinissä maalia, tasoitetapettia ym, eli ei se enää mitään hengitä vaikkei höyrynsulkumuovia missään olekaan. Eikä tule. Puolikovalla 12mm kuitulevyllä on alakerran seinät levytetty, alla huokolevy.
Hengittävä rakenne varmaan toimii jos ja kun eristekerros pidetään riittävän ohuena. Tällöin seinä on riittävän lämmin ulkopintaan asti ja pysyy kuivana. Mutta jos rakenne on liian paksu, ulkopuoli on kylmä pidempään, ja kosteus pääsee kertymään rakenteisiin. Näin olen sen ymmärtänyt.
Varmasti on riittävä höyrysulku. Tutkimusten mukaan tavallinen sisämaali levyn pinnassa on jo riittävä hyöyrysulku.
Tarkoitatko tuolla paksuun rakenteeseen kertyvällä kosteudella sisältä siirtyvää vaiko ulkoilmasta kertyvää siinä tilanteessa kun keli lauhtuu nopeasti?
'
No enempi-vähempi mututiedolla minä tässä olen liikkeellä. Mutta teoriani on siis se, että jos ei höyrynsulkua ole, niin sisäilman kosteus siirtyy pikkuhiljaa rakenteessa ulospäin. Jos rakenne on "liian" paksu, eli eristää liian hyvin, on sen ulkokerros kylmä. Puhuvat kastepisteestä, joka tällaisessa paksussa rakenteessa sijaitsee rakenteen sisässä. Sinne jää kosteus muhimaan. Oli se sitten kivivillaa tai sellua, niin sinne kasaantuu. Lasivillassa kosteus esiintyy pisaroina kuitujen pinnalla, sellussa ja kivivillassa se kai imeytyy. Oli miten oli, märkä eriste on yhtä tyhjän kanssa tai oikeastaan tyhjäkin olisi parempi. Eristävyyshän perustuu siihen että eristemateriaalin lomassa on ilmaa, joka toimii varsinaisena eristeenä. Tyhjä eli tyhj(i)ö olisi tietysti se kaikkein paras eriste mutta on vaikea toteuttaa. Toinen juttu on sitten säärasitus, seinä kastuu huurteen sulamisesta tai viistosateesta. Hengittävä ulkopinta imee kosteuden, ja jos se on liian kylmä (hyvin eristetty siis) niin se ei kuivu kunnolla. Tämä sitten antaa kaikennäköisille haittapöpöille kasvualustaa.
Nämä tosiaan hydrauliikkapuolen insinöörin teoreemoja, en tiedä rakennusfysiikasta muuta kuin että vaikea laji ja liian paksu eristys on vaurioaltis ja muutenkin saatanasta.
Meinaan, nykytalothan ovat jotain 30 sentin seinillä, sisällä vaaditaan muovi ettei kosteus pääse seiniin. Jos ja kun siinä muovissa kuitenkin on reikiä tai huonosti tehtyjä saumoja jossain, niin sieltähän se höyry pääsee seinään ja noin paksu seinä kun on käytännössä ulkopinnaltaan yhtä kylmä kuin ulkoilma, niin ei se kuivu ikinä ittekseen. Toimiva rakenne siis teoriassa mutta vaurionsieto rikollisen heikko. Näitä sitten paikataan ilmastointikojeilla jotka pitävät talossa alipainetta. Talo siis on käytännössä riippuvainen jostain sähkökomponenteista ja sähkön saannista.
Surkea juttu minun mielestä.
Tottakai energiaa pitää säästää, mutta se mitä meidän tölleissä menee on niin häviävän pieni määrä maailmassa (koko Suomen öljynkulutus autoineen, voimaloineen, mökkeineen, lentokoneineen, laivoineen kaikkineen on vähemmän kuin USA:n armeijan) ettei minun mielestä kannata Suomesta tehdä mitään passiivitalojen koekenttää. Eri juttu jossain välimerellä. Kyllähän jo pari vuotta sittenkin oli Rhodoksellakin melkein kaikkien talojen katolla aurinkokeräimet. Siellä on mitä kerätä nääs.
Timo kerkesikin tuossa vastaamaan jo aika kattavasti. Kastepiste tosiaan löytyy kaikista rakenteista lämmityskaudella paksuudesta riippumatta. Se on se lämpötila missä jollain absoluuttisen kosteuden arvolla saavutetaan 100 % suhteellinen kosteus. Siis joku lämpötila sisä- ja ulkolämpötilan välillä. Silloin vesihöyry alkaa tivistymään vedeksi. Kastepisteen paikka on riippuvainen sisäilman ja ulkoilman lämpötilasta sekä rakenteen absoluuttisesta kosteudesta. Eli mitä enemmän sisältä pääse kosteutta rakenteisiin, sitä lämpimämmässä ilmassa se alkaa tiivistyä vedeksi. Suhteellisesti paikka on sama ohuessa ja paksussa rakenteessa, mutta sentteinä mitattuna tietysti eri kohdassa. Tämä tietysti edellyttää, että rakenteen eriste on samanlainen läpi rakenteen. Periaatteellisella tasolla kosteus jää sinne kastepisteeseen, mutta käytännössä se tiivistyy lähes aina tuulensuojan sisäpintaan, koska eristeen höyrynläpäisevyys on aivan eri luokkaa, kuin tuulensuojan. Sen näkee hyvin sellaisesta rakennuksesta joka on juuri rakennettu ja tulee ensimmäinen talvi. Kun rakenteet kuivuu ja kosteus pyrkii ulospäin, niin tuulensuojan ulkopinnalta näkee missä menee koolaukset.
Kosteus siirtyy aina kosteasta kuivaan päin ja lämpimästä kylmään päin, aivan kuten Timo kirjoitti. Lisäksi ylipaine purkautuu luonnollisesti pienempään paineeseen. Kaikista suurimmat vaaranpaikat ovat kaksikerroksisen rakennuksen yläpohjassa, koska yläkerta muodostuu luontojaan ylipaineiseksi verraten ulkoilmaan. Sen vuoksi monesti yläpohjaan suositellaan laitettavaksi muovi eristeestä riippumatta.
Asiaa pitäis ajatella juuri, niin kuin Timo mainitsi, kokonaishöyrykuormana. Jos rakenne kastuu talvella niin vähän, että se keväällä ja kesällä kuivuu on kaikki hyvin. Tosin kuivuu se talvellakin. Kuivaahan märät pyykitkin talvella ulkona. Tärkeintä olisi tehdä rakenne sellaiseksi, että se on vähemmän höyryä läpäisevä sisäpinnalta, kuin ulkopinnalta. Läpäisyvyyksille annetaan jopa arvoja rakennusmääräyksissä.
Kaikilla nykyaikaisilla rakenteilla tulee varmasti toimiva talo, kunhan ne tehdään ohjeiden mukaan. Itse olen käyttänyt niin mineraalivillaa, kuin selluvillaakin, mutta aina olen laittanut muovin. Sillä kun saadan höyry- ja ilmatiivis rakenne ja ilmavuodot ovat suurin lämmönhukka. Hyvän tiiveyden saavuttaminen taas vaati paljon miettimistä etukäteen ja huolellista työtä. Tosin se ilmanvaihto on aivan pakollinen tiiviisti tehdyssä muovitalossa. Sisäilman kosteus nousee epämiellyttäväksi hyvin äkkiä. Vuotoilmat tulevat aika yllättävistä paikoista tiiviissä talossa. Talovesijohdon suojaputkesta tuulee aika kovasti.
Vaikka itse kannatankin enemmän nykyaikaisia ratkaisuja, niin en mitenkään tyrmää muitakaan vaihtoehtoja. Oikeastaan olisi mielenkiintoista tutustua perinteisemmilläkin ratkaisuilla tehtyihin rakennuksiin ja perusteisiin miksi näin on tehty. Aika hyvä kirja asiasta kiinostuneille on Ekologinen puutalo. Siinä on tehty talo paksuilla eristevahvuuksilla selluvillalla. Kipsilevyä ei ole käytetty ja talossa on puu-/aurinkolämmitys. Sitä tuli tavattua jo ensimmäistä taloa suunnitellessa.
Tulihan tuota tekstiä, vaan tuli tänään muutakin tehtyä, kuin kirjoitettua. Sain rouvan kasvimaan käytävät laatoitettua. Sitte pesin Jammun ja auton. Huomenna pitää vaihtaa autoon raidetangon pää ja sitten katsastamaan. Pitäs varmaan joskus käydä Timollekin sanomassa käsipäivää, kun lähekkäin asutaan.
