Siinä lohkon valujutussa oli semmone pointti että valun saattoi katkaista, mut vain silloin ku pullosta tuli
kaasua ulos siinämäärin et roiskas ulos.Mut sen valukupin mitoitus oli laskettu siten ettei niiinsanottua
katkosta siinäkään tapauksesa syntynyt, ku tarkkana oli.Taasen kannet olivatkin haasteellisempia valaa niin ajallisesti kuin
rautaa laskettaesakin, mut ku niitte valutilavuus oli vastaavasti pienempi ni noita kaasuja synty sitte vähemmän.
Toki rautaki oli erilaista ja siihe sitte laitettiin nauhalta semmosta pehmikettäkin sekaan, eli lejeerinkiä.
Hurjaa leikkiä jokatapauksessa valaa paineilmauunilla ku työkaveri lisää uutta sulaa rautaa uuniin samanaikaisesti
kun ite valat ja nostat painetta. Tulee nokasta yli tai sit se työkaveri paistuu jos ruiskasee perästä, tarkkana sai olla.
Tais olla ne 12- litran kuorma-auton motit niitä isoimpia vai oliko 16;set en oikee enää muista.Mut kerralla pullossa hoitu
neljä henkilöauton moottoria.Loppuaikoina olin opissa koko valulinjan ajoa varte. Se käsitti lähes puolet valimon toiminnasta.
Hydraulisesti toteutettu sähköisesti ohjattu linja, jota sitte vikojen sattuessa ohjattiin manuaalisesti.Pullo kerrallaaan.
Se muute on kumma juttu että vesi ei pysy astiassa läheskäään niin täytenä kuin sularauta.
Mut , mut jatketaan näillä mettäautoilla.Toi mun edelline oli vaa sitä Volvo aikaista ohimenevää muistelua.
