Tulin tuossa ladanneeksi 1920-lukuiseen 9x12 ICA-filmikasettiin (saunapimiössä) "parasta ennen toukokuu 1986" Moskovassa valmistetun, Ukrainasta E-baystä ostamani negatiivin. (Kyllä menee lasi kasettiin helposti, kun vertaa ohueeseen laakafilmiin.) Saas nähdä, kuinka paljon on vuosien varrella säteilyä saatu, vai näkyykö negalla jotain..?!Mutta - mistä hemmetistä sen tietää lasinegasta pimeässä kumpi on emulsiopuoli? Ei koloja, kuten laakafilmeissä. näppiin molemmat puolet tuntuivat yhtä sileiltä, kostutettu sormi tarttui kumpaankin puoleen yhtä huonosti, viimein kokeilin makuaistianikin: ei mitään makua kieleen kummaltakaan puolelta! Täytynee kaivaa Fotografisk Handbok I-II (1944) taas esiin.