On aivan selvää että noinkin vanhoissa filmeissä, tai siis laseissa on vahva pohjahuntu. Aikoinaan, kun olin 18 vuotta AGFA lla duunissa niin noita pelasteltiin siten että otettiin pinnakkainen vähän jyrkemmälle filkalle. Ihan vaan kirjapainojen graafista filkkaa. Tätä käytettiin maskina.
Ongelmahan tulee siitä että kalvolle on suunniteltu mustuma alueeksi jokin, mutta ikä on tuonut vahvan pohjahunnun, ja maximimustumakaan ei ole se mitä on suunniteltu, niin sävyala jää kovin pieneksi. En rupee puhumaan densitettiarvoista, se on turhaa kun näinkin vanhasta materiaalista on kyse. Mutta pinnakkaisina saat jyrkkyyttä nostettua. Olemattoman ohut mattakalvo välissä niin saat sävyerojen reunaterävyyttäkin nostettua.
Mutta testailu, kokeilu hommiin, älä niitä laseja tuhlaa. Käytä tavallista ortokromaattista valokuvapaperia. Varsinkin jos löydät vanhanajan "Galleriapaperia" joka on paksumpaa ja jäykempää kun tavallinen paperi, se on ihan ok kokeiluhommiin. Jos et niin käytä tavallista. Jos hankala laittaa kasettiin niin punavalossa laitat sen märkänä lasin pintan ja ei kun kuvaamaan. Paperista pinnakkainen niin saat posakuvan.
Suunnitelmasi nopeasta kehityksestä on hyvä mutta aina ja jokatapauksessa tarkoittaa raekoon kasvua. Isossa negassa ei liene ongelma mutta hyvä tietää. Kun lasinegat olet käyttänyt niin joudut jokatapauksessa siirtymään valokuvapaperin käyttöön. Jollet ala itte lasia pinnottamaan joka sekään nyt ei niin kamalan vaikeeta ole. Huomaa että reilu sata vuotta sitten kun esplanadin puistossa kuvaaja kuvas ihmisiä, niin sillä oli vaan paperia. Se kuvas ihmisen paperinegaksi, ja sen palkkikameran hupun alla pikku altaissa kehitti, otti pinnakkaisen toiselle paperille ja a vot, kuva asiakkaalle näin pikakameralla. Asiakas sai nopeesti kuvan mukaansa samantien. Ja pelkällä paperilla.
Senverran vielä, nykypaperit on hyviä. Paperi-paperi pinnakkaisessa ei juurikaan näy itse paperin kuiturakennetta niinkun joskus ennenvanhaan.
Jaa miten se paperikuva asiakkaalle saatiin kuivana heti mukaan. No tenuallas. Valmis kuva heitettiin hetkeksi tenttualtaaseen ja tenu imas veden siittä paperista. Näin mekin tehtiin kun lehteen piti saada äkkiä kuvia. Filkkarulla kehitettiin, kiinnitettiin, ja pestiin hyvin nopeesti, sitte tenualtaaseen ja kahen sormen välissä tenu pois ja ei kun suurennuskoneelle... niitä ollu aikaa kuivatella...