Kirjoittaja Aihe: Entisajan valokuvauksesta.  (Luettu 345328 kertaa)

Huhtikuu 07, 2016, 09:49:24 ap
Vastaus #615

Tatu Keränen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3317
...
Jos levyjä olisi enemmän niin jatkaisin kokeiluja. Tarttis löytää jostain lisää, mutta aika huonot on markkinat... Noita on mahdollista tehdä itsekin, mutta se vaatii syvää paneutumista. Aikaa ja intoa kyllä riittäisi, mutta potemaani työttömyyden vaivaan liittyy myös rahattomuuden ongelma. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa siis.



Itseänikin tuo lasilevy kokeilu kiinnostaisi, kun 5x7" kameroitakin olisi valmiina.

Saksalaisesta nettikaupasta ainakin saisi valoherkkää emulsiota, jolla ehkä voisi pinnottaa lasilevyjä ja siten negatiivejä voisi tehdä lisää. Pitäisi joskus tilata purkki ja kokeilla homman onnsitumista, kun muilta projekteilta joutaisi...

Huhtikuu 07, 2016, 09:57:23 ap
Vastaus #616

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
On aivan selvää että noinkin vanhoissa filmeissä, tai siis laseissa on vahva pohjahuntu. Aikoinaan, kun olin 18 vuotta AGFA lla duunissa niin noita pelasteltiin siten että otettiin pinnakkainen vähän jyrkemmälle filkalle. Ihan vaan kirjapainojen graafista filkkaa. Tätä käytettiin maskina.

Ongelmahan tulee siitä että kalvolle on suunniteltu mustuma alueeksi jokin, mutta ikä on tuonut vahvan pohjahunnun, ja maximimustumakaan ei ole se mitä on suunniteltu, niin sävyala jää kovin pieneksi. En rupee puhumaan densitettiarvoista, se on turhaa kun näinkin vanhasta materiaalista on kyse. Mutta pinnakkaisina saat jyrkkyyttä nostettua. Olemattoman ohut mattakalvo välissä niin saat sävyerojen reunaterävyyttäkin nostettua.

Mutta testailu, kokeilu hommiin, älä niitä laseja tuhlaa. Käytä tavallista ortokromaattista valokuvapaperia. Varsinkin jos löydät vanhanajan "Galleriapaperia" joka on paksumpaa ja jäykempää kun tavallinen paperi, se on ihan ok kokeiluhommiin. Jos et niin käytä tavallista. Jos hankala laittaa kasettiin niin punavalossa laitat sen märkänä lasin pintan ja ei kun kuvaamaan. Paperista pinnakkainen niin saat posakuvan.

Suunnitelmasi nopeasta kehityksestä on hyvä mutta aina ja jokatapauksessa tarkoittaa raekoon kasvua. Isossa negassa ei liene ongelma mutta hyvä tietää. Kun lasinegat olet käyttänyt niin joudut jokatapauksessa siirtymään valokuvapaperin käyttöön. Jollet ala itte lasia pinnottamaan joka sekään nyt ei niin kamalan vaikeeta ole. Huomaa että reilu sata vuotta sitten kun esplanadin puistossa kuvaaja kuvas ihmisiä, niin sillä oli vaan paperia. Se kuvas ihmisen paperinegaksi, ja sen palkkikameran hupun alla pikku altaissa kehitti, otti pinnakkaisen toiselle paperille ja a vot, kuva asiakkaalle näin pikakameralla. Asiakas sai nopeesti kuvan mukaansa samantien. Ja pelkällä paperilla.

Senverran vielä, nykypaperit on hyviä. Paperi-paperi pinnakkaisessa ei juurikaan näy itse paperin kuiturakennetta niinkun joskus ennenvanhaan.

Jaa miten se paperikuva asiakkaalle saatiin kuivana heti mukaan. No tenuallas. Valmis kuva heitettiin hetkeksi tenttualtaaseen ja tenu imas veden siittä paperista. Näin mekin tehtiin kun lehteen piti saada äkkiä kuvia. Filkkarulla kehitettiin, kiinnitettiin, ja pestiin hyvin nopeesti, sitte tenualtaaseen ja kahen sormen välissä tenu pois ja ei kun suurennuskoneelle... niitä ollu aikaa kuivatella...
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2016, 10:14:17 ap kirjoittanut Kari Rautiainen »

Huhtikuu 07, 2016, 10:01:47 ap
Vastaus #617

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501

Itseänikin tuo lasilevy kokeilu kiinnostaisi, kun 5x7" kameroitakin olisi valmiina.

Saksalaisesta nettikaupasta ainakin saisi valoherkkää emulsiota, jolla ehkä voisi pinnottaa lasilevyjä ja siten negatiivejä voisi tehdä lisää. Pitäisi joskus tilata purkki ja kokeilla homman onnsitumista, kun muilta projekteilta joutaisi...

Mitäs kameroita sinulla on? Itsellänikin on ollut mielessä hankkia tuota kokoa oleva, tai eurooppalaisempi versio, eli 13x18cm. Käytännössähän nuo on aika pitkälti samaa kokoa. Voi olla, että kunhan duunihommat alkaa paremmin vetää niin tulee noita parikin ostettua. Aika halvalla saa hyvin kiinnostavia projekteja esim. ebaysta. Sellainen 20-lukuinen peilikamera voisi olla jänskä vekotin, vaikkapa tällainen. 9x12 -koossa pinnakkaiset jäävät hiukkasen pieniksi.
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Huhtikuu 07, 2016, 10:21:12 ap
Vastaus #618

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
On aivan selvää että noinkin vanhoissa filmeissä, tai siis laseissa on vahva pohjahuntu. Aikoinaan, kun olin 18 vuotta AGFA lla duunissa niin noita pelasteltiin siten että otettiin pinnakkainen vähän jyrkemmälle filkalle. Ihan vaan kirjapainojen graafista filkkaa. Tätä käytettiin maskina.

Ongelmahan tulee siitä että kalvolle on suunniteltu mustuma alueeksi jokin, mutta ikä on tuonut vahvan pohjahunnun, ja maximimustumakaan ei ole se mitä on suunniteltu, niin sävyala jää kovin pieneksi. En rupee puhumaan densitettiarvoista, se on turhaa kun näinkin vanhasta materiaalista on kyse. Mutta pinnakkaisina saat jyrkkyyttä nostettua. Olemattoman ohut mattakalvo välissä niin saat sävyerojen reunaterävyyttäkin nostettua.

Mutta testailu, kokeilu hommiin, älä niitä laseja tuhlaa. Käytä tavallista ortokromaattista valokuvapaperia. Varsinkin jos löydät vanhanajan "Galleriapaperia" joka on paksumpaa ja jäykempää kun tavallinen paperi, se on ihan ok kokeiluhommiin. Jos et niin käytä tavallista. Jos hankala laittaa kasettiin niin punavalossa laitat sen märkänä lasin pintan ja ei kun kuvaamaan. Paperista pinnakkainen niin saat posakuvan.

Suunnitelmasi nopeasta kehityksestä on hyvä mutta aina ja jokatapauksessa tarkoittaa raekoon kasvua. Isossa negassa ei liene ongelma mutta hyvä tietää. Kun lasinegat olet käyttänyt niin joudut jokatapauksessa siirtymään valokuvapaperin käyttöön. Jollet ala itte lasia pinnottamaan joka sekään nyt ei niin kamalan vaikeeta ole. Huomaa että reilu sata vuotta sitten kun esplanadin puistossa kuvaaja kuvas ihmisiä, niin sillä oli vaan paperia. Se kuvas ihmisen paperinegaksi, ja sen palkkikameran hupun alla pikku altaissa kehitti, otti pinnakkaisen toiselle paperille ja a vot, kuva asiakkaalle näin pikakameralla. Asiakas sai nopeesti kuvan mukaansa samantien. Ja pelkällä paperilla.

Kiitokset vinkeistä. En ole näistä vielä vedoksia koettanut saada aikaiseksi, vaan ainoastaan tietokoneella rämpännyt. Minulta löytyy Ilfordin ortokromaattista laakaa jonkin verran, pitänee alkaa väsäilemään niiden kanssa pinnakkaisia ja katsoa mitä saan aikaiseksi.

Kokeilulla tarkoitin kuitenkin nimenomaan sitä, että kokeilen muutamia eri keinoja millä lasilevyille voisi saada käyttökelpoista informaatiota tallennettua. Paljekameran käytön suhteen olen kokeiluja tehnyt muilla keinoilla, ja nimenomaan sitä varten, että saa rutiinia tekemiseen ennen kuin mitään oikeaa (tai kiinnostavaa kuten nämä lasilevyt) tunkee koneeseen.

Olen nyt kolme levyä käyttänyt kahdestatoista. Näyttää siltä, että ainakin tuon kuusi aukkoa saa alkuperäisestä ISO-arvosta nostaa valotusta, ehkä enemmänkin. Ymmärrän hyvin sen, ettei näistä samaa jälkeä saa kuin viikko sitten leivotusta filmistä. Siksi juuri näitä kokeiluja pitää tehdä, että mahdollisimman vähillä menetyksillä pääsee varsinaiseen tekemiseen, eli hyödyntämään levyjen esteettisiä ja kulttuurihistoriallisia arvoja kuvaushommassa. Ei tällaiseen hommaan kannata lähteä ilman muutaman levyn käyttämistä testikuviin. Jos olisin aloittanut näpsimällä puolet levyistä kaupungilla ja palannut kotiin kehittämään niin hukkaan olisivat menneet. Nyt kun tekniset kokeilut ovat opettaneet yhtä sun toista levyjen käytöstä, voi keskittyä levyjen esteettisen puolen hyödyntämiseen.

muok.
Niin, ja tuosta "pikakamerakuvauksesta", olen suunnitellut opettelevani tuon itsekin. Minulla on nyt yhtenä projektina 1920-lukuinen suurennuskone, joka käyttää ulkoista valonlähdettä, ja on suunniteltu nimenomaan 9x12 -negakoolle. Aikomus on tehdä IC:n sivuvaunuun kuljetettava valokuvaussetti, jolla saa tehtyä kuvan paikan päällä alusta loppuun. Vielä jos tuon paremman puoliskon saisi maalaamaan nätin taustakankaan niin voisi kesällä viihdyttää turisteja ja ansaita hiukan rahaakin siinä ohessa.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2016, 10:29:26 ap kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Huhtikuu 07, 2016, 10:37:19 ap
Vastaus #619

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
On aivan selvää että noinkin vanhoissa filmeissä, tai siis laseissa on vahva pohjahuntu. Aikoinaan, kun olin 18 vuotta AGFA lla duunissa niin noita pelasteltiin siten että otettiin pinnakkainen vähän jyrkemmälle filkalle. Ihan vaan kirjapainojen graafista filkkaa. Tätä käytettiin maskina.

Ongelmahan tulee siitä että kalvolle on suunniteltu mustuma alueeksi jokin, mutta ikä on tuonut vahvan pohjahunnun, ja maximimustumakaan ei ole se mitä on suunniteltu, niin sävyala jää kovin pieneksi. En rupee puhumaan densitettiarvoista, se on turhaa kun näinkin vanhasta materiaalista on kyse. Mutta pinnakkaisina saat jyrkkyyttä nostettua. Olemattoman ohut mattakalvo välissä niin saat sävyerojen reunaterävyyttäkin nostettua.

Mutta testailu, kokeilu hommiin, älä niitä laseja tuhlaa. Käytä tavallista ortokromaattista valokuvapaperia. Varsinkin jos löydät vanhanajan "Galleriapaperia" joka on paksumpaa ja jäykempää kun tavallinen paperi, se on ihan ok kokeiluhommiin. Jos et niin käytä tavallista. Jos hankala laittaa kasettiin niin punavalossa laitat sen märkänä lasin pintan ja ei kun kuvaamaan. Paperista pinnakkainen niin saat posakuvan.

Suunnitelmasi nopeasta kehityksestä on hyvä mutta aina ja jokatapauksessa tarkoittaa raekoon kasvua. Isossa negassa ei liene ongelma mutta hyvä tietää. Kun lasinegat olet käyttänyt niin joudut jokatapauksessa siirtymään valokuvapaperin käyttöön. Jollet ala itte lasia pinnottamaan joka sekään nyt ei niin kamalan vaikeeta ole. Huomaa että reilu sata vuotta sitten kun esplanadin puistossa kuvaaja kuvas ihmisiä, niin sillä oli vaan paperia. Se kuvas ihmisen paperinegaksi, ja sen palkkikameran hupun alla pikku altaissa kehitti, otti pinnakkaisen toiselle paperille ja a vot, kuva asiakkaalle näin pikakameralla. Asiakas sai nopeesti kuvan mukaansa samantien. Ja pelkällä paperilla.

Kiitokset vinkeistä. En ole näistä vielä vedoksia koettanut saada aikaiseksi, vaan ainoastaan tietokoneella rämpännyt. Minulta löytyy Ilfordin ortokromaattista laakaa jonkin verran, pitänee alkaa väsäilemään niiden kanssa pinnakkaisia ja katsoa mitä saan aikaiseksi.

Kokeilulla tarkoitin kuitenkin nimenomaan sitä, että kokeilen muutamia eri keinoja millä lasilevyille voisi saada käyttökelpoista informaatiota tallennettua. Paljekameran käytön suhteen olen kokeiluja tehnyt muilla keinoilla, ja nimenomaan sitä varten, että saa rutiinia tekemiseen ennen kuin mitään oikeaa (tai kiinnostavaa kuten nämä lasilevyt) tunkee koneeseen.

Olen nyt kolme levyä käyttänyt kahdestatoista. Näyttää siltä, että ainakin tuon kuusi aukkoa saa alkuperäisestä ISO-arvosta nostaa valotusta, ehkä enemmänkin. Ymmärrän hyvin sen, ettei näistä samaa jälkeä saa kuin viikko sitten leivotusta filmistä. Siksi juuri näitä kokeiluja pitää tehdä, että mahdollisimman vähillä menetyksillä pääsee varsinaiseen tekemiseen, eli hyödyntämään levyjen esteettisiä ja kulttuurihistoriallisia arvoja kuvaushommassa. Ei tällaiseen hommaan kannata lähteä ilman muutaman levyn käyttämistä testikuviin. Jos olisin aloittanut näpsimällä puolet levyistä kaupungilla ja palannut kotiin kehittämään niin hukkaan olisivat menneet. Nyt kun tekniset kokeilut ovat opettaneet yhtä sun toista levyjen käytöstä, voi keskittyä levyjen esteettisen puolen hyödyntämiseen.


Juuri näin. Se paperi on halpaa ja helppoa kaikenlaisen kokemuksen hankkimiseen. Kuitenkin, vanhojen lasien herkkyyteen yms. ei ole muuta vaihtoehtoa kun testata niillä. Valitettavasti. Pakko on osa käyttää siihen.
En ole seurannut en tiedä. Mutta aikoinaan kirjapainossa graafisena kuvaajana ja myöhemmin AGFAn hommissa oli erikseen tavaraa jota kutsuttiin graafiseksi sävyfilkaksi. Se kävi suoraan palkkikameraan ja tuotti aika hyvää tavaraa. Jos sellasta löytyy niin se kävis hommaan ihan suoraan. En tiedä onko sellasta enään saatavissa. Jos on niin se olis noihin hommiin ihan ykkönen. Kehitys ihan paperikehitteillä ja kiinnitteillä altaissa. Ja ortho matskuna ihan punavalossa.

Huhtikuu 08, 2016, 13:03:45 ip
Vastaus #620

Tatu Keränen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3317

Itseänikin tuo lasilevy kokeilu kiinnostaisi, kun 5x7" kameroitakin olisi valmiina.

Saksalaisesta nettikaupasta ainakin saisi valoherkkää emulsiota, jolla ehkä voisi pinnottaa lasilevyjä ja siten negatiivejä voisi tehdä lisää. Pitäisi joskus tilata purkki ja kokeilla homman onnsitumista, kun muilta projekteilta joutaisi...

Mitäs kameroita sinulla on? Itsellänikin on ollut mielessä hankkia tuota kokoa oleva, tai eurooppalaisempi versio, eli 13x18cm. Käytännössähän nuo on aika pitkälti samaa kokoa. Voi olla, että kunhan duunihommat alkaa paremmin vetää niin tulee noita parikin ostettua. Aika halvalla saa hyvin kiinnostavia projekteja esim. ebaysta. Sellainen 20-lukuinen peilikamera voisi olla jänskä vekotin, vaikkapa tällainen. 9x12 -koossa pinnakkaiset jäävät hiukkasen pieniksi.

Rochester Optical Premo 5. ja Eastman Kodac Rochester R.O.C. View kamerat. Molemmat käytännössä saman firman tekemiä, mutta tuo uudempi on todennäköisesti vuosimallia noin 1905 ja siinä on nimenä jo Kodak. Siksi hommasin tuon Kodakin Premo kameran kaveriksi, kun noissa molemmissa on samat filmikasetit. Premo kamera on hyvä alkuperäiskuntoinen, mutta tän Kodakin hajotin täysin osiksi, petsasin ja sellakkasin puuosat uudelleen, sekä tein uudet palkeet, kun alkuperäiset puuttuivat kokonaan.

Tuo Premo 5. on eräänlainen retkikamera. Kameran runko toimii kuljetuslaatikkona ja sinne mukaan saa vielä kolme filmikasettia. Tää uudempi R.O.C View taittuu vaan kasaan, mutta kamerassa itsessään ei ole kuljetuslaatikkoa.

Tuossa netistä lainattuja kuvia samanlaisista vehkeistä.




Huhtikuu 08, 2016, 20:01:33 ip
Vastaus #621

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
No onpa sieviä vekottimia. Passaakohan noihin venälästen linssit suoraan?

Tuo oikeanpuoleinen saattais olla Summitar 50? Näyttäisi olevan useammanlaista versiota ja myös ohjetta jos hakee vaikka Summitar repair tai summitar maintenance. Näyttää vaan minusta siltä, että jäis tekemättä. :) Ainakin jos tarvii purkaa iiris.

esim http://lens-cla.blogspot.fi/2014/03/leica-leitz-summitar-5cm-f20-re-install.html

http://www.rangefinderforum.com/forums/showthread.php?t=153276

Aukesihan se Summitar tuon linkin mukaisesti;  vain tiukka ote ja vääntö vastapäivään!
Sisällä oli optiikan sisäpinnasta irronnut maalilastu.

Mutta himmennin aukesi kokonaan täydelle aukolle eikä nyt liiku  kiinnipäin.
Oli aikaisemmin jumittunut puoliväliin.
Nyt täytyisi saada hinnenninrengasta hieman avatuksi ja puhdistaa/voidella sitä ( puhtaalla bensiinillä).
Lukitisruuvit ovat niin tiukassa, etteivät avaudu normaalilla kellosepän sarjan ruuvimeisselillä.
En kyllä ajatellut avata koko iirisrakennetta.
Yhden vanhan Pentaxin optiikan olen purkanut.
 Vaimo oli kuvannut sillä nuorena jokamiesluokan hiekkakuopissa ajettuja ajoja.
Toista en aio enää avata, nyt näkö ja kärsivällisyys ovat huonontuneet.

Mistähän saisi ostetuksi kellosepän ruuviavainsarjan, jossa olisi kunnon kahva?

Timo, onnistui se etulinssiryhmän irroitus ja putsaus.
Himmentimen liikkeelle saaminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa!
Lopulta löysin säätörenkaan sauman, johon tiputtelin sytkärin bensaa: se auttoi!

Nyt myös on sulkimen toimintavipujen pesu tehty.
Aikalaukisin ei toiminut tuon purkamis-kasaamishomman jälkeen!  ;)

Nyt täytyy opiskella sitä ja yrittää saada sekin jotenkin toimimaan.
Jos en saa toimimaan, se ei vie minulta yöunia.
Maksoi tuo reilut 400 €, mutta lienee kohtuuhintainen, jos saan sen pelittämään!
Vaikka en minä tiedä, mitä sillä oikeasti tekisi.


Huhtikuu 09, 2016, 01:04:32 ap
Vastaus #622

Timo Junno

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3166
  • Jäsen 5192 (toistaiseksi)
No onpa sieviä vekottimia. Passaakohan noihin venälästen linssit suoraan?

Tuo oikeanpuoleinen saattais olla Summitar 50? Näyttäisi olevan useammanlaista versiota ja myös ohjetta jos hakee vaikka Summitar repair tai summitar maintenance. Näyttää vaan minusta siltä, että jäis tekemättä. :) Ainakin jos tarvii purkaa iiris.

esim http://lens-cla.blogspot.fi/2014/03/leica-leitz-summitar-5cm-f20-re-install.html

http://www.rangefinderforum.com/forums/showthread.php?t=153276

Aukesihan se Summitar tuon linkin mukaisesti;  vain tiukka ote ja vääntö vastapäivään!
Sisällä oli optiikan sisäpinnasta irronnut maalilastu.

Mutta himmennin aukesi kokonaan täydelle aukolle eikä nyt liiku  kiinnipäin.
Oli aikaisemmin jumittunut puoliväliin.
Nyt täytyisi saada hinnenninrengasta hieman avatuksi ja puhdistaa/voidella sitä ( puhtaalla bensiinillä).
Lukitisruuvit ovat niin tiukassa, etteivät avaudu normaalilla kellosepän sarjan ruuvimeisselillä.
En kyllä ajatellut avata koko iirisrakennetta.
Yhden vanhan Pentaxin optiikan olen purkanut.
 Vaimo oli kuvannut sillä nuorena jokamiesluokan hiekkakuopissa ajettuja ajoja.
Toista en aio enää avata, nyt näkö ja kärsivällisyys ovat huonontuneet.

Mistähän saisi ostetuksi kellosepän ruuviavainsarjan, jossa olisi kunnon kahva?

Timo, onnistui se etulinssiryhmän irroitus ja putsaus.
Himmentimen liikkeelle saaminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa!
Lopulta löysin säätörenkaan sauman, johon tiputtelin sytkärin bensaa: se auttoi!

Nyt myös on sulkimen toimintavipujen pesu tehty.
Aikalaukisin ei toiminut tuon purkamis-kasaamishomman jälkeen!  ;)

Nyt täytyy opiskella sitä ja yrittää saada sekin jotenkin toimimaan.
Jos en saa toimimaan, se ei vie minulta yöunia.
Maksoi tuo reilut 400 €, mutta lienee kohtuuhintainen, jos saan sen pelittämään!
Vaikka en minä tiedä, mitä sillä oikeasti tekisi.

No hyvä homma. Nythän sillä voi alakaa ottamaan kuvia.

Kattelin kuvista, että oisko se sinun mallia IIIf? Jos on niin tuossa jotain ohjeentynkää vielä. http://www.pentax-manuals.com/manuals/service/leica_iiif.pdf
MC Röklä – www.rokla.net ''Oisko ehkä Suomen kuuluisimpia pyöräkerhoja. Meni minne meni, niin aina joku puhuu Röklästä.''

Huhtikuu 13, 2016, 11:05:30 ap
Vastaus #623

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
Kiitos Timo linkeistä ja neuvoista.
Nyt sain viivelaukasimenkin toimimaan.
Sytytinbensa oli paras lääke tuon Leican korjaamiseen!
Pienenä "haasteena" on kaikkien osien perusteellinen kotelointi: iso työ ennenkuin pääsee hammastikulla.
 :P
Nyt sitten filmi sisään ja testikuvien ottamiseen.

Huhtikuu 18, 2016, 22:02:58 ip
Vastaus #624

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Kolmas lasilevy valotettu ja kehitetty! Tällä kertaa valotin maisemaa naurettavan pitkään ja pidin lasilevyä kehitteessä naurettavan lyhyen hetken. Tavoite oli, että negatiivista ei tulisi aivan niin sumuinen kuin edellisillä kerroilla. Tässä myös onnistuin, mutta kuten arvelinkin, johti lyhyt kehitys niin sanotusti mielenkiintoisiin tuloksiin kuten kuvasta näkyy... Vielä kun keksisi paremman keinon digitoida niin näistä saisi enemmän irti.

Valotusaika 2min 45sek, aukko 12,5. Kehitys 1+25 Rodinalissa 16 asteessa vajaan puolitoista minuuttia. Valokuvausopas vuodelta 1928 neuvoi, että Rodinal tavanomaista viileämpänä tuottaa hiukan vähemmän sumuisuutta. Siksi erikoinen lämpötila. Kehityksen epätasaisuus tuli kun katsoin kuvaa punavaloa päin ja mietin uskallanko kehittää enemmän sumuisuuden pelossa. Yksityiskohtia näytti olevan ja päätin kokeilla näin lyhkäistä. Ortokromaattisia levyjä ovat, eli punavalossa voi tarkastella kehityksen etenemistä. Ensi kerralla kehitän pidempään, vaikka tietyssä mielessä olen tähän tyytyväinen. On erittäin hienoa, etteivät kaikki kuvat näytä tältä, mutta toisaalta tällaisellakin estetiikalla on maailmassa paikkansa.

Melkein kolme minuuttia on pitkä aika keskipäivän auringonpaisteessa. Mittasin ISO6:n mukaan, ylivalotin tästä vielä 7 aukkoa. Sain tällöin ajaksi 30 sekuntia. Lisäsin valotusta resiprositeettivirheen vuoksi aika pitkälti tuntumapohjalta vajaaseen kolmeen minuuttiin.

Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Huhtikuu 19, 2016, 08:50:04 ap
Vastaus #625

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
Hienoja kuvia ja nostalgisia tunteita herättäviä, vaikka olenkin viettänyt lapsuuteni toisella puolean Suomea.
En ehtinyt vielä selata kuin muutaman aukeaman, kuvien suureksi saaminen vaatii muutaman kilikkauksen, joten on hieman työlästä.
Mutta luulen kyllä selaavani kaikki nuo 200 aukemaa läpi. ;)

Toukokuu 06, 2016, 21:07:19 ip
Vastaus #626

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Vaihdoin lasilevyjen kehityksessä Rodinalin HC110:en, kun luin sen olevan sumuisuuden kannalta huomattavasti parempi kehite. Ja niinpähän vaan olikin. Aivan erilaista jälkeä tuli. Tämän digitoinkin paremmin, kirjaston skannerilla kahdessa osassa, jotka sitten yhdistin yhdeksi. Kuvassa Niemen kartanon navetta Tampereella. Nyt vaikuttaa siltä, että voisi seuraavaa kokeilla vähemmällä valotuksella, tässäkin kuvassa oksistossa solarisaation kaltaista efektiä uskoakseni hyvin pitkästä valotuksesta johtuen: 1min45sek aukolla 8 keskipäivän auringossa.

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 06, 2016, 21:10:17 ip kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Toukokuu 06, 2016, 22:08:17 ip
Vastaus #627

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
Noissa skannereissa on filmeille omat "kehyksensä" törmäsit varmasti sihen, että noille vanhoille negoille ei ole omia skannuskehyksiä.
Omassa skannerissani on tuo filmin läpiskannausmahdollisuus, mutta vain pari kehystä yleisimmille filmeille, mm kinokoko ja 6*6.
Viimesyksynä "jouduin" skannaamaan 1000 kpl filmejä, joiden koko oli 6*9 eikä skanneri tahtonut hyväksyä, kuin yhden filmin kerrallaan.
Aikani kummastelin, miten skanneri tunnistaa filmin koot, kunnes huomasin filmiä varten olevissa kehykissä pient reijät, eri filmeille ne oli eri kohdissa.
Senjälkeen olikin helppo tehdä paksusta kartongista kehys tuolle 6*9 koolle ja saada useampi filmi skannatuksi yhdellä skannauksella (skannaus  manuaalisella rajauksella).

Lasinegoja en ole uskaltanut skannata, kun varoittavat että skannerin voimakas valo voi vahingoittaa niitä.
Siksi olen kuvannut ne valopöydällä.
Olikohan turhaa pelkoa?

Toukokuu 07, 2016, 09:51:27 ap
Vastaus #628

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Kirjaston skannerissa on vain 6cm leveä taustavalo filmeille. Ensin ei tahtonut hyväksyä levyjä, koska skanneri ei tunnistanut sen kokoa. Tämän kivan ominaisuuden sai kuitenkin pois päältä ja sain skannattua kahdessa osassa.

Voi olla, että valo tekee pahaa, mutta tämä on tällä hetkellä ainoa hyvä tapa saada levyt digitaaliseksi. Kyse ei ole sinänsä historiallisesti arvokkaista kuvista, enkä siksi ole niin pelokas asian suhteen. Museoissa yleensä käytetään valopöytää ja kameraa digitointiin. Silläkin keinolla saa erittäin hyvää jälkeä aikaiseksi jos on hyvät vehkeet.
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Toukokuu 07, 2016, 10:05:32 ap
Vastaus #629

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Ei se mustuma, se hopea, ole sen arempi lasilla kun polyesterilläkään, tai vanhemmissa asetattiipohjissa. Ei se mene miksikään tollasessa touhussa jos kunnolla kiinnitetty ja pesty aikoinaan. Ja todennäkösesti on, muuten niissä olisi jo vammaa. Tietyissä touhuissa oon joutunu valottamaan minuuttitolkulla 3000w halogeenilla eikä mitään ongelmaa. Että anna mennä vaan.

Tai siis voi olla ongelma asetaattipohjan kanssa, kutistuu jos kuumenee mutta sitä ei skannerit kuumenna sellasiin lämpötiloihin.