Alkaa taas valokuvausinnostus nostaa päätään.
Ostin syksyllä digijärjestelmäkameran, Pentaxin johon käy sama optiikka mitä filmivehkeissäkin käytän, mutta ei se digikuvaus niin innostavaa ole. Olen huomannut, että otan filmikameralla parempia kuvia ja kuvaustoiminta on jännittävämpää. Digikameran kanssa tulee liikaa töllisteltyä kameran näyttöä ja itselläni on sitten paha tapa alkaa harmistumaan jos kuvat eivät meinaa miellyttää. Sitten niitä tulee räpsittyä liikaa ja vertailtua paikan päällä ja ahdistuttua jos 50 otetusta kuvasta ei tahdo löytyä miellyttävää. Kuvaaminen kärsii tästä. Filmikameran kanssa olen huomannut miettiväni ja sommittelevani enemmän kuvaa ottaessa, en niinkään kuvan ottamisen jälkeen. Kuvaamisen touhuun heittäytyy paremmin ja kohteen ominaisuuksia miettii enemmän ennen kuin nappia painaa.
Lisäksi digikuvat helposti jäävät koneen kovalevylle eikä niitä sitten tule edes muokattua. Negatiiveja sen sijaan tulee töllisteltyä ja mietittyä että mitkä noista kuvista olisivat jatkokäsittelyn arvoisia. Niinhän se on, että usein yhdellä filmillä on kuva tai kaksi jotka tuntuvat hyviltä. Ja kun etenkin pimiössä, mutta myös skannattuna tietokoneen näytöllä saa silloin tällöin aikaiseksi yhdenkin hyvän kuvan, niin se on hieno hetki. Voi olla, että kuva on saanut alkunsa kuukausi-kaksikin aiemmin ja monen välivaiheen jälkeen filmiltä muutamasta eri versiosta on valikoitunut ja jalostunut yksi kuva jota katsoo tyytyväisenä niin hyvä mielihän siitä tulee.
Ei sillä, että filmivehkeet välttämättä olisivat parempi vaihtoehto kuin digitaaliset, mutta varmasti monien kuvaustottumuksilla ne vain toimivat paremmin. Kummallekin on paikkansa omassa kameralaukussanikin, mutta jotenkin tuo filmitouhu vain tuntuu paremmalta ja minun tapauksessani tuottaa parempia lopputuloksiakin.
Eilen tuli kehitettyä yksi aiemmin kuvattu filmi. Agfa APX100, jonka kuvasin kokeilumielessä kasisatasena. Yllättävää kyllä negatiivi näyttää kohtuullisen tasapainoiselta. Arvelin että lähinnä harmaata sotkua olisi lopputulos. Tällainen kokeilu on taas semmoinen filmilaitteiden hauska puoli. Kaikenlaisia kokeilemisia voi tehdä myös digitaalisena, mutta jotenkin se lopullisuus mikä negatiivissa on, kiehtoo. Kun kokeilee jotain ja homma menee pieleen niin se on sitten pielessä. Ei ctrl-z auta, vaan uutta rullaa koneeseen ja seuraavalla kerralla kehittäminen eri lailla.
Tässä yksi kokeilu jonka onnistumista jännitin varmaan toista viikkoa. Osoittautui onnistuneeksi, ihan hauska kuvahan siitä tuli. Kamerana on Pentax K1000, optiikkaa on tavanomaista enemmän, nimittäin Pentax 50mm f/2.0 sekä Fed 50mm F/3.5.
