Aihe: Entisajan valokuvauksesta.

[Jouko Kuisma]

Varmasti ammattilaiselle kennon koko on merkittävä, mutta meikäläiselle amatöörille riittää jo nuo 6400 ylittävät ISO-herkkyydet.
Kuvasuhde saataa myös olla ammattilaiselle ongelma, mutta meikäläisen kuvaa joutuu aina rajaamaan kuvankäsittelyllä. Siinä kuvasuhteen voi valita miksi haluaa.
Mutta oleellinen seikka tuossa kameran pienessä koossa on peilin jättäminen pois; kuva siirtyy etsimelle sähköisesti.
En tiedä paljonko siinä tapahtuu vääristymistä, mutta olettaisin etsimelle tulevan kuvan olevan identtinen muistiin tallentuvan kanssa.
Kun taas optiselta etsimeltä näkyvä ei välttämättä ole sama, kuin muistiin tallentuva.
Mutta en tiedä muuta kuin kehitys kehittyy; etsimen herkkyys ja koko varmasti Mooren lain mukaan.
Eli mikä on nyt huippua, on kohta isoa ja auttamattomasti vahanaikaista.

[Kari Rautiainen]

Kennon koko tekee kuitenkin asioita joita ei kuvankäsittelyllä saavuteta. Vain isolla kennolla pääsee sellaiseen olemattomaan syväterävyysalueeseen, kuin monessa kuvassa tarvitaan vain oleellisen korostamiseen.

[lasse roholm]

Juu itsekin vähän on ollu kiinostusta tohon fullframe kenno järkkärin  hankintaan just tuon olemattomaan syväterävyysalueen säätöön. Tää meidän oskari kissin kuvasin pentaxilla jossa sama kennonkoko kuin esim. nikon dx kroppirungoilla joka on  pikkasen suurempi kuin canonin aps-c kenno. käytin manuaali 50 millistä noin muistaakseni aukolla f 2. Että kyllä tolla 15,7 x 23,6 mm  kokoisessa kenossakin ja isolla aukolla saa aika hyvin etu ja takatausta pehmeäksi.

[Kari Rautiainen]

Toki, olosuhteista riippuen. Toinen puoli on se isolla kennolla ettämkun valovoimaa tarvittas ja syväterävyyttä... Sillon pienempi kenno parempi.

[lasse roholm]

Mutta Kari moomma vissiin unohtanu se yks tärkeä pointti miksi ammattilaiset käyttää täyden kennon järkkäreitä,,, se kuvanlaatu mitä niillä saadaan vähässä valossa ja on pakko käyttää todella isoja ASA lukemia meinaan  ei kohise pahemmin kuvat vaikka 1600 asasta ja ylöspäin käytetään.

[Uula Kuvaja]

Samaa mieltä Lassen kans.
Ovat jo melko herkkiä nuo uudet kennot. Kinokoossakin. Miksi joku haluaisi  sen pienten kennojen äärettömän syväterävyyden? Saahan sen (jos välttämättä haluaa) jalustalla ja pienellä aukolla. Laajakulma linssi auttaa asiaa. Kari taitaa kiusata kun on sitä mieltä, että pieni kenno olis jossain hyvä...

[Jouko Kuisma]

Pieni opintunti digikameroihin, pls?

Ensin perinteisistä filmikameroista.
Olen ollut käsityksessä, että syvätarkkuus syntyy hyvällä optiikan valovoimalla, jolloin voidaan käyttää pientä aukkoa.
Tällöin linssin reunaalueet jäävät pois käytöstä, eli optiikan fokusointi toimii paremmin.
Siis saadaan kuvaan syväterävyyttä.
Kääntäen, jos halutaan sumea tausta ja vain kuvattava kohde tarkaksi, tulee käyttää isoa aukkoa.
Siis käytetään linssin isoa pinta-alaa.
Tähän päästään siis isolla aukolla ja lyhyellä suljinajalla.
Tai huonolla optiikan valovoimalla.

Eikö nämä samat säännöt pädekkään digikameraan?
Siis pieni luento perusasioista olisi meikäläiselle paikallaan!
Palkaksi vain kiitosta ja kunniaa.

[Kari Rautiainen]

Pieni opintunti digikameroihin, pls?

Ensin perinteisistä filmikameroista.
Olen ollut käsityksessä, että syvätarkkuus syntyy hyvällä optiikan valovoimalla, jolloin voidaan käyttää pientä aukkoa.
Tällöin linssin reunaalueet jäävät pois käytöstä, eli optiikan fokusointi toimii paremmin.
Siis saadaan kuvaan syväterävyyttä.
Kääntäen, jos halutaan sumea tausta ja vain kuvattava kohde tarkaksi, tulee käyttää isoa aukkoa.
Siis käytetään linssin isoa pinta-alaa.
Tähän päästään siis isolla aukolla ja lyhyellä suljinajalla.
Tai huonolla optiikan valovoimalla.

Eikö nämä samat säännöt pädekkään digikameraan?
Siis pieni luento perusasioista olisi meikäläiselle paikallaan!
Palkaksi vain kiitosta ja kunniaa.

Ei se suoraan noin mene. Periaate on kyllä tossa sun jutussa ihan oikein mutta  ei ihan. Mitä isompi kenno tai filkkakoko, sen pienempi on syväterävyysalye.  Aikoinaan kun kirjapainossa mulla oli filmikoko 50 X 70 cm niin tapasin käyttää aukkoa 360 normikuvauksissa. Isoissa suurennoksissa jopa 1440. Jotta saan varmasti tarkkaa jälkeä. Terävyysalue millin luokkaa.

Voi kun jaksais alkaa laskemaan.. Siis normaalikakkula kinarille joka on filkkakooltaan 24 X 36 mm, on pituudeltaan 50 mm. Jos valovoima 2 niin kakkulan reijän koko on se koko joka on polttoväli / 2. No puolikennolla sama juttu. Mutta. Sen reijän koko vaan on ihan eri vaikka valovoima on sama ja suhteellinen polttovälikin on sama. (Typerä sanonta, kysehän on vain ja ainoastaan kuvakulmasta. Perinteinen tapa vaan on ollut pitää kinaria standardina.)

Mun palkkikamerassa joka pitää filkkakokoa 8X10 tuumaa, eli 20X25 cm, pidän maisemahommissa normaaliobjektiivina 320 mm lasia, vaikkakin se on pikkasen laajakulma. Potrettikuvissa 450 mm on todella hyvä, vaikka pikkasen pitempi lasi laskisi poskipäitä ja olisi naisväelle miellyttävämpi.

[Petteri Heinonen]

Pieni opintunti digikameroihin, pls?

Ensin perinteisistä filmikameroista.
Olen ollut käsityksessä, että syvätarkkuus syntyy hyvällä optiikan valovoimalla, jolloin voidaan käyttää pientä aukkoa.

Minulle taas on kerrottu että syvätarkkuus syntyy ensisijaisesti kuvaajan päässä, eikä kameralla loppupeleissä ole suurtakaan merkitystä. Antaa insinöörien höpöttää kennoista ja valovoimakkuuksista, tuskin itsekään ymmärtävät mitä puhuvat.

[Jouko Kuisma]

Siis asian ydin on linssin hionta.
Teoriasaakin on "mahdotonta" tehdä isolla valovoimalla olevaa linssiä, joka fokusoi abosluttisesti koko pinta-alaltaan.
Siis iso aukko/ iso linssin pinta-ala, huono fokusointi, eli lyhyt syvätarkkkuus.
Kääntäen, pieni aukko, suuri syväterävys.
Luulin, että tämä on ydin myös digikameroille?
Edelleen tarvitsisin perustietoa.

Olympus OM-D reissukuva viimesyksyltä.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Kari Rautiainen]

Pieni opintunti digikameroihin, pls?

Ensin perinteisistä filmikameroista.
Olen ollut käsityksessä, että syvätarkkuus syntyy hyvällä optiikan valovoimalla, jolloin voidaan käyttää pientä aukkoa.

Minulle taas on kerrottu että syvätarkkuus syntyy ensisijaisesti kuvaajan päässä, eikä kameralla loppupeleissä ole suurtakaan merkitystä. Antaa insinöörien höpöttää kennoista ja valovoimakkuuksista, tuskin itsekään ymmärtävät mitä puhuvat.

Täydelliseen tietämättömyyteen perustuva syvä rintaääni kuulostaa kivalta mutta ei osoita matemaattista lahjakkuutta.

Tämä mistä puhuttiin on vain ja ainoastaan matematiikkaa, ei mielipiteitä. Jokainen ammattilainen sen tietää.

Toisaalta, jokaisella harrastajalla on mieltymyksensä, ja jos sillä saa haluamansa tuloksen niin sehän vaan on kiva juttu. Niin pitää ollakin.

Mutta oikeesti, olen muutamassa maassa eri yliopistoilla luennoinut densitometriasta ja sensitometriasta, siis valon käyttäytymisestä ja sen mittaamisesta, ja voin vakuuttaa ettei se todellakaan ole mitään salatiedettä vaan ihan selkeetä matematiikkaa. Näistä jutusta selvyys löytyy laskimella.

Mielipiteitä ja näkemyksiä nämä ei ole. Vaikka oltas mitä mieltä hyvänsä.

[Petteri Heinonen]

Täydelliseen tietämättömyyteen perustuva syvä rintaääni kuulostaa kivalta mutta ei osoita matemaattista lahjakkuutta.

Joo joo. En nyt välttämättä puhu tämän palstan kirjoittajista, mutta aika monesti insinöörimäinen lähestymistapa kuvaukseen ja mielenkiintoiset valokuvat eivät kulje käsi kädessä. Nähty on.

[Uula Kuvaja]

Tosiaan ne fysikaan lait ovat semmosia kun ovat. Asioiden inhimillinen aistiminen on eri asia. Kuten eräs mulle totesi " on ne nuo kamerat kehittyneet, tuolla goproollakin saa tarkka kuvaa tästä tuonne vastarannalle". No, toisista cd-äänitteet on parempoa kun lp:t.

Kari pelaa hieman eri sfääreissä noitten palkkikameroitten kanssa. Pitäis olla jo jotain kuvattavaa ja (oikeasti) taito ilmaista kuvilla, että kehtaus moisen edes käteensä ottaa. Joskus tuli sentään vähän hasselbladilla leikittyä. Sellainen digiperällä...hmmm..

[Jouko Kuisma]

On tietysti kaksi eri asiaa, taiteellinen vaikutelma ja tekniliset asiat.
Nyt käsittääkseni puhutaan teknillisitä asioista
Jankutan vielä, että ymmärrykseni mukaan tuo syväterävyys tulee juuri linssistä ja sen virheistä.
Kameran objektiivi muodostuu useista linsseitä, mutta peruslähtökohta on yhden linssin toiminta ja sen virheet.
Alla lyhyesti, se pieni osa, jota minä linssitä tiedän.
   Palloaberraatio (spherical aberration)
  Palloaberraatio aiheuttaa, että polttoväli muuttuu aukon suuruudesta riippuen.
    Aberraatio 'näkyy' epäterävyytenä kuvalla.
    Reunasäteet taittuvat optiselle akselille lähempänä linssiä kuin keskialueen säteet.
    Pitkittäinen palloaberraatio on akselin suunnassa, poikittainen kuvatason suunnassa.
    Ei riipu kuvakulmasta eikä himmentimen paikasta.
    Linssisysteemissä kuvavirhe korjataan pos. ja neg. linssien yhdistelmällä, joilla on erilaiset taitekertoimet.
    Vaikutusta voidaan vähentää himmentämällä, LSA ~ y2 ja TSA  ~ y3..

Ja vielä tarkemmin sama, mitä yritin sanoa:

    Aukon muuttaminen vaikuttaa sekä valotukseen että terävyysalueen laajuuteen. Mitä pienempi aukko on, sitä suurempi on terävyysalue. Terävyysalueen ulkopuolella olevat kohteet ovat sumeita. Normaalisti kuvattaessa on terävyysalue suurempi tarkennustason taka- kuin etuosassa ja etualalla olevat kohteet näkyvät siis epäterävinä.

    Polttovälin vaihtaminen vaikuttaa kuvakulmaan ja terävyysalueeseen. Kun aukko ja kuvausetäisyys ovat samat, terävyysalue on sitä lyhyempi, mitä suurempi on objektiivin polttoväli.

Jos jotain kiinnostaa laajemmin, voi lukea:
http://foto.hut.fi/opetus/350/k03/luento4/luento4.html
Näyttä, että noita virhetekijöitä on huomattavasti enemän, kuin luulinkaan. 

 

     


 

[Kari Rautiainen]

Täydelliseen tietämättömyyteen perustuva syvä rintaääni kuulostaa kivalta mutta ei osoita matemaattista lahjakkuutta.

Joo joo. En nyt välttämättä puhu tämän palstan kirjoittajista, mutta aika monesti insinöörimäinen lähestymistapa kuvaukseen ja mielenkiintoiset valokuvat eivät kulje käsi kädessä. Nähty on.

Juuri näin. Matematiikka ja kyky nähdä kohde, ne on kaksi eri asiaa.