Noni, taas ollaan kotona, ja pääsee jatkamaan sosiaalista elämää.
Ensin laitan uudestaan ton viimeisen muisteloni Tuutista, joka edusti sitä alkupäätä meillä, ja joka oli kohtuullisen uusi, kun sitä liikutin:
Laitetaanpa lisää löylyä.
Silloin, kun Tuutti tuli, se oli jotakin ihmeellistä. Neljä sylinteriä poikittain, sähköstartti, 4-4 pakoputket ja se levyjarru edessä.
Aletaan sitä purkaa mistä päästä tahansa, se nelkku oli sensaatio. FN:t, Hendersonit, Indianit, Nimbukset ja Motobecanet, niissä (=nelkku) oli ollut pitkittäin. Arielin Square Four on taas ihan oma juttunsa, säästän sen toiseen kertaan.
Ja se sähköstartti. Olihan noita ollut ennenkin (Hondissa), mutta toi toimi. En tiedä miksi, mutta näin se vaan oli.
Ne pakoputket tietysti on vain show-kamaa, mutta silloin erikoiset.
Levyjarrua en ihan heti muista muilla valmistajilla olleen tarjolla. Vaikka tuo olikin teholtaan lähes samaa luokkaa kuin BSA/Triumphin oikein säädetty kaksinokkainen, on se juttu juuri siinä "oikein säädetyssä". Levaria ei tarvi säätää.
Niistä 67 hevosvoimasta voidaan olla mitä mieltä tahansa, taisivat olla mainosmiesten juttuja. Mutta aika lähellä se taisi kuitenkin pyöriä, ainaskin 57? 50?
Ja se 200 km/h. Monikohan sen sai täyteen? Mää onnistuin vasta, kun olin vaihtanut nokan ja laittanut clip-onit. Sitten vasta irtosi kaksi markkaa. Ja painoakin taisi olla silloin jotain 65-70 kg.
Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin lähinnä hanurista; ihan tajuton kivireki, jonka ohjastaminen vaati voimaa ja painoa kuskilta. Rungostakin mulla on jotakin sanottavaa, mutta olkoon tällä erää. Ettei tule liikaa...
Mutta totuus on, että kun olin vaihtanut Tuuttini viissatkuun, oli ihan eri maailma edessä. Raitiotiekiskojen (=spåra, se kulkee Stadissa) ylitys alkuun pelotti, mutta pian huomasin sen onnistuvan sateellakin, missä kulmassa tahansa. Mutta ei Tuutilla (†).
Kerran tuuppasin viissatkulla moottoritien liittymään hiukan runsaalla nopeudella; tarvi kantata normaalia enemmän. Kipinät näkyivät peilistä (seisontatuki), mutta fillari pysyi kuitenkin käsissä (=CB500). Tuo ei olisi onnistunut Tuutilla; en ole kokeillut, mutta hurjan nuoruuden ja yhden tuuttikesän kokemusten pohjalta väitän näin.
Vielä yksi Tuutin erikoisominaisuus: Kun siitä poimi pois ne huilut äänenvaimentajista, ei maltillisessa ajossa kukaan huomannut mitään. Juttu olikin sitten ihan toinen, kun lähti hiukan kiireemmin liikuttamaan.
Tuutin huoltaminen oli myös ihan ahterista. Monet pikkujutut vaativat tavalliselta tallaajalta reisua huoltokorjaamolle. Jos kaikki senaikaiset Riumpit olisi käytetty osaavan korjaamon kautta, olisi puheet laadusta olleet hiukan toista tasoa. Ja olisivat vieläkin. (Ok, kyllä mää tiedän Riumpin Twinin heikkoudet; mitä haluaisit tietää niistä?)
Että kyllä se oli Tuutti, joka siivosi kentän. Muut jaappanilaiset vain myötäilivät, jopa Z-Kawazingo oli vain kopioinnin hedelmää; muutenhan ne olisivat jatkossakin tehneet niitä BSA A10:n kopioita.
Koska topicin alkaja laittoi Brandtin mainoksen, tarvii suhtautua asiaan ihan suomalaiselta pohjalta, globaalinen tilanne on tietysti hiukan erilainen, mutta kuka meistä edes tietää, mitä silloin oli maailmalla tarjolla? (No joo, varmasti tiedät...).
Kattotaans asiaa tolleen kevään '70 perspektiivissä, silloinhan tämä oli ajankohtainen:
Jos verrataan Tuuttia samankokoisiin, eli 750-kuutioisiin, on vertailuryhmä aika pieni. Oli Bemari /5 ja oli Ronttonin Commando. Nyt en muista, läpäisivätkö Laverda GT ja Triumph Trident tyypityksen, mutta sähköstarttia ei kuitenkaan ollut noissa briteissä, Bemarista en tiedä.
Rivinelosta ei ollut tarjolla yhdeltäkään muulta valmistajalta.
Sitten se huippunopeus. Vaikka Tuutin todellinen huippu jäikin alle sen 200:n, ei noi muutkaan kovin lähellä käyneet; Bemari 175, Commando 180. Tridentille (T150) tosin luvattiin 195, vaan oliko sitä silloin saatavilla?
Hintapuoli ratkaisee myös joskus ostajan päätöksessä, ainakin jos tarvii itse tienata ne rahnat:
Tuutti 6980,-
Bemari 8860,-
Laverda 7995,-
Norton 6400,-
Triumph 7820,-
Että jos sitä startin hintaa ajatellaan, toinen vaihtoehto maksoi jotain 15% enemmän, ja toinen 27% enemmän.
Luvatuista tehoista saadaan seuraavanlainen lista:
Honda 67
BMW 50
Laverda 53
Norton 58,5
Triumph 60
Ja ne on siis hevosvoimia. Kawasakin viissataseen luvattiin myös 60 horsea, mutta...
Muuten valikoima oli tuossa, huippunopeuden ollessa kriteerinä, myös Kawasaki 500 olisi ollut kilpailukykyinen. Hintaakin olisi ollut vain 5690,-, eli reilun 18% vähemmän. Mutta kun se oli vain viissatanen. (Ja kaksitahtinen.)
Että kaikenkaikkiaan vaikuttaa siltä, että toi Brandtin mainosteksti ei ollut ihan tuulesta temmattu. Silloin. Z-Kawahan sekoitti pakan aika pian, mutta siitähän tässä ei ollutkaan kysymys.
Häjyt saavat mun puolesta jatkaa keskusteluaan aiheesta "mitä olisi voinut olla, mitä tuli seuraavina vuosikymmeninä, ja mitä olen kuullut kaverien kertovan".
hk