Herra N A lensi kuuhun,lennonjohto sekä koko maailma seurasi jännittyneenä lentoa.
Herra N A käveli kuun pinnalla ja lausui kuuluisat sanat.-Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta
suuri harppaus ihmiskunnalle.Koko maailma ja lennonjohto kuulivat nämä sanat, lisäksi hän lähetti
terveisiä.......mutta kuinka ollakkaan lähetys kuusta katkesi muualle mailmaan paitsi len-
nonjohtoon, jossa oli myös toimittajia,he siis kuulivat terveiset......Lähettäisin terveisiä sukulaisillle,
ystäville,tuttaville ja erikoisterveiset Bakstonin perheelle Pennsylvaniaan.Herra N A tuli kuusta alas
ja suuri joukko toimittajia ryntäsi häntä haastattelemaan.Eräs toimittaja kyseli Herra N A:lta miksi lähetitte
erikois terveiset Pakstonin perheelle Pennsylvaniaan.Herra N A vastasi.-Nähkääs hyvä toimittaja minä
olen syntynyt Pennsylvaniassa ja viettänyt siellä lapsuuteni ja nuoruuteni.Meillä oli siellä tapana
pelata koripalloa.Kori oli autotallin oven päällä mihin sitten heittelimme koreja.Minun täytyy myöntää
että olin hyvä heittämään,sillä sain aina pallon koriin.Paitsi kerran, kun pallo osui korirenkaaseen ja pomppasi siitä
aidan yli naapurin pihaan.Lähdin siitä sitten palloa etsimään,aikani etsittyäni löysinkin pallon Herra ja Rouva
Bakstonin makuuhuoneen ikkunan alta.Poimiessani palloa en voinut olla kuulematta kun Rouva
Bakston sanoi Herra Bakstonille.-Ennen naapurin poika kuussa käy,kun minä tuon suuhuni otan.
