Moottoripyörien pakollisesta katsastuksesta on ollut paljon vääntöä. Tähän saakka se on onnistuttu torpedoimaan vedoten liikenneturvallisuuteen. Romuajoneuvodirektiivi tuo tähän aivan uuden näkökulman. Kun katsastuksesta tulee pakollinen, ja liikennekäytöstäpoistoon tehdään aikaraja, vaatii liikennekäyttöönotto aina konttorilla käynnin. Sinne voi viedä ainoastaan sellaista kalustoa, joka täyttää vaatimukset. Raadoista tulee romua, joita ei saa enää koskaan kilpiin.
Hyvä huomio. Yksi argumentti lisää katsastusinkvisition laariin. Katsastus on kanssa semmoista brysselöintiä että usko järjen voimaan on koetuksella.
Muuten kuinkahan moneen "riihen seinään auringon polttamasta varjokuvasta" rakennettuun Jawaan on merkitty otteeseen muutosprosentit? Harrikoissa ne on varmasti tarkkaan syynätty. Melkoista eriarvoisuutta tämäkin.
Totta tuokin. Sellainen näkökulma kuitennii, että prosentteja on paljon vaikeampi valvoa entisöitävistä laitteista kuin rakennelluista.
Jos vaihtaa tehtaalla alunpitäen Jawa-yksilöön XYZ123 kiinni ruuvatun osan toiseen samanlaiseen osaan, joka tehtaalla alunpitäen olikin ruuvattu kiinni yksilöön ÅÄÖ987, toimenpiteestä pitäisi merkitä rekisteriin kyseiselle osalle jyvitetyt prosentit. Mutta jos osissa ei ole yksilöintitunnusta, niin mistäs sen tietää, onko osa vaihdettu vai ei? En tiiä Jawasta, mutta tuskin siinä valmistenumeroa on muualla kun rungossa ja/tai moottorissa.
Tämä pätee myös Harrikoiden osalta: jos on alkuperäisestä selvästi poikkeava osa, prosentit merkitään kyllä, mutta jos alkuperäisosa on vaihdettu toiseen samanlaiseen, niin prosentteja ei välttämättä merkitä, kun ei tiedetä osan tulleen vaihdetuksi.
Sitten on nuo Karin mainitsemat tapaukset, joissa paperit ja todellisuus eivät kohtaa muuta kuin valmistenumeron osalta. Ne on tietenkin muutoskatsastettu ihan päin honkia, sellaista sattuu. Tai jätetty tykkänään muutoskatsastamatta. Ei prosenttitaulukko mihin tahansa taitu.
