Kannattaa mennä konservoinnin kautta, jos ei halua
kaikkea tehtaan prosyyreiden mukaan laittaa.
Touhu tosin on työläämpää kuin museointivehkeen kanssa, koska
dokumentointi ja seuranta on läpi prosessin tarkempaa. Mutta silloin saa pappiksessakin olla
vaikka keskenään erilaiset tai eri tavalla eltaantuneet moottorinsuojatkin,kun se konservointi hyväksytty on.
t. Markku
Niinkuin Kokko kirjoitti, konservointi on erittäin työläs ja vaativakin kaikkine koukeroineen.
VMPK:n museotarkastajistakin vain murto-osa on kouluttautunut konservointipäteviksi. Konservointi on työläs ja aikaavievä tarkastajillekin. Viimeisenä niittinä on museovirasto, joka antaa toimintaohjeita ja määräyksiä.
Niille pappatunturin erivärisille suojamuoveille pitää löytyä tarina ja syy miksi, milloin, kuinka, kuka, kenen takia, miksi ei, millä tavalla....
Paljon helpompi on tarkastuttaa sellaisella tarkastajalla, jolla on pokkaa laittaa nimensä kelvottoman laitteen lausuntoon.
Sitten vaan tutulle katsurille, joka ei välitä siitä, että hän on se porras, joka oikeasti hylkää tai hyväksyy.
Tarkastajat antavat lausunnon, jonka perusteella katsastaja tekee päätöksen, mutta se ei velvoita hyväksymään.
Ei taida montaakaan kaksipyöräistä olla, joka olisi ulkoasun takia muutoskatsastuksessa hylätty.