Aihe: Museokatsastus mopolle?

[Kari Viitanen]

Tämäkin juuri ennen joulua museoitu ja nyt jo myynnissä? Selvästikin museostatusta käytetään myyntivalttina käyttökunnostetussa mopedissa. Se kai näissä on pääasia että saadaan halpa vakuutus. Museostatus ei ole enää mikään arvostuksen tae.

[Petri J Kokko]

Tämä on vakioaihe,siis ellei arvuutella mopon osia , joka saa runsaasti vastakaikua ja oletettavasti jonkinmoista  tyydytystä mollata myynnissä olevia sinnepäin tehtyjä museoajoneuvoja ja etsiä" viisi virhettä" ,mikäli peräti pappatunturi niin palauteprosentti potenssiin 2  joista taatusti selviää oikea virallinen koostumus iskarin mallista roiskeläpän ruuveihin ja vaimentimen numeroihin niin tehokkaasti että mikään ei jää huomaamatta.
Mikään muu malli ei näin punainen vaate ja syynätä suurennuslasilla kuin pappis.
Luulisi siis kaikkien museopappisisten olevan ykköstasoa,tietämysestä jos osistakaan ei jääne kiinni suomenmaassa..

Toinen huomionarvoisuus onkin itse kohde eli pappatunturi joista luulisi jotta mopopalstalla kyselty kaikki mahdollinen moneen kertaan jo ja oletan jotenkin jotta nimenomaan tästä  merkistä ja mallista löytyy paljon tietoa:kirjoja,esitteitä,mainoksia kuin mallikappaleitakin joka toisesta kylästä ettei ihan umpihangessa pimeässä tarvi taivaltaa yksinään...

Lienevätkö sitten yksilötasolla erilaisia tai vm koostumukset kovinkin poikkeavia kun  mopopalstalla kysyttävää piisaa yhäkin jopa perusasioista vaikka lienee helpoin mahdollinen vanha mopo osiaan myöden?

Sehän ei mopon vika jotta yleinen ja suosittu vaan saavutus pikemminkin ja harrastemopona klassikko mitenkään väheksymättä kenenkään valintoja jos muuten tykkää mallista..

[Markku Juusela]

Moro

Olisiko koko nimitys muutettava ja samalla myös kriteerit kohdilleen,museoakatsatettu,no nimi sinänsä ei sano oikein mitään mutta jos nimitys muutettaisiin vaikkapa alkuperäiseksi kunnostettu niin ko. nimitys jo sulkisi pois koko liudan näitä esimerkkeinä olleita "pappatuntsia".
Moneen asiaan tehdään ajan saatossa sääntömuutoksis niin miksei myös tähän asiaan.No tähän kun perustetaan toimikunta niin viiden vuoden kuluttua todetaan ettei saatu yhteiymmärrystä ja asia haudataan eli se siitä.

[Esko Pekkala]

Olen joskus nähnyt puhuttavan sellaisesta sanahirviöstä kuin käyttöentisöity??? Yleensä tällaisissa laitteissa alkuperäisten rikkoutuneiden ja kuluneita osia on korvattu uusilla eri merkkien ja mallien tarvikeosilla. Mielestäni tällöin laite on siinä kunnossa kun on eikä sanaa entisöity pitäisi käyttää missään muodossa.

[Ilpo Ikonen]

Traficomilla on myös "omat" säännöt ja kyllä museotarkastajat ja katsuri joka loppupelissä hyväksyy ovat ravintoketjussa näiden sääntöjen alapuolella. 

[Jaakko Latvanen]

Tulipas luetuks tuokin dragikomin ohjeistus, vaikka tuskin tuota tietoa missään tarvin.  Aika kovat vaatimukset ja vastuuthan tuossa selvästi sälytetään valtakunnallisen museoajoneuvojärjestön nimeämälle museoajoneuvotarkastajalle!  Ilpolle kiitokset linkkauksesta; tieto on aina enemmän kuin huhut!

Onkohan se valtakunnallinen järjestö, jos mie ja meijän naapurin veikka perustetaan kahestaan...  jos on, ja järjestön pittää olla rekisteröity yhdistys, sitä koskee tietyt yhdistyslait.  Esmerkiks kirjanpitovelvollisuus, toiminnantarkastajan lausunnot, vuoskokoukset, yhistyksen pittää olla Patentti- ja Rekisterihallituksen listoilla, mistä selviää yhistyksen vastuuhenkilöt ja niitten esmerkiks nimenkirjotusoikeudet ja muut kommervenkint, ettei sekään ihan hihasta vetäen pitäs onnistua?

[Eino Turunen]

Huutokaupat com:ssa myynnissä ollut museokatsastettu ja rekisteröity Tunturi on saanut uuden onnellisen omistajan reilulla  1500 eurolla.Liekkö "MUSEOKATSASTUS" status tuonut lisäarvoa myyntihintaan? Mutta sillä ei liene väliä, jos myyjä ja ostaja ovat tyytyväisiä kauppahintaan. Jossain määrin tuntuu, että onko tuosta museointi ajatuksesta karannut se alkuperäinen TARKOITUS/TAVOITE kokonaan?Muistaako edes alkuperäistä ajatusta nykyajan alan harrastajat? Tänäpäivänä ajatus taitaa rajoittua siihen, että saataisiin taloudellista hyötyä kohteen arvonnousuna, kun sille hankitaan museoajoneuvo status "keinoja kaihtamatta". Oman kokemukseni perusteella täysin utopistinen ajatus. Onko museointi tarkastus toiminnan laatu riippuvainen ajoneuvon tyypistä, eli siitä, että onko kysymyksessä mopo,moottoripyörä,auto tai jokin muu ajoneuvo tyyppi? Mopo saattaa kuulua arvoasteikossa II-luokkaan/ei niin justiinsa? Olisiko asian korjaamiseksi tehtävä jotain asiaan vaikuttavien tahojen? Toki jokainen myyjähän saa vapaassa maassa "suolata kultakaivostaan" niinkuin parhaaksi näkee.Nyt lienee vakuutuksissakin poistunut 30-päivän vuotuinen käyttörajoitus(ei mopovakuutuksissa), jolloin harrastajat ovat saaneet lisähyötyä, mutta velvoitteet eivät ole lisääntyneet?Mopojen osaltahan tuon vakuutusedun voisi ainakin poistaa,jos edun saanti on noin LÖPERÖÄ, kuin esimerkki tapauksessa on käynyt?

[Petri J Kokko]

Kukapa noita ajopäiviä valvoo oli mopo,traktori tai vaikkahan kuorma-auto museokilvissä saati henkilövaunu tai mp.

Miksi siis lisää lakeja kun nykyisiäkään ei voi valvoa  ollen enempi omatunnon juttuja muutenkin nämä ajopäivät mutta sanotaanko jotta keskiverto kesä=sataa runsaasti tai muuten kylmä ..30pvääkin riittää kovasti ja ellei niin tokko keltään pois saati että jos enempikin museovehkeitä  niin kesä loppuu kesken pakostakin ns virallisiin ajopäiviin joista siis pääosin jo luovuttu,mahdoton valvoa.



Tämä lienee aika selvä asia,moneen otteeseen vatvottu ja samaan lopputulokseen tultu että mitä helpompi kohde sen parempi pitäisi loppuloksenkin olla vaatimuksena hyväksyä museoon,hylätä huonot automaattisesti ja selitykset sikseen .

Monet ei vaan yksinkertaisesti viitsi vaivoitella mitään taustamateriaalia tarkastukseen mentäessä vaikka muuten tietokoneen käyttö onnistuu oivasti ja täytyyhän heidän itse tietää ja selvitellä jostain miltä laitteen kuuluisi näyttää vai meneekö se niin jotta koostumus on oikea kun tämmöinen se oli ennenkin tai suurinpiirtein ja puhumalla loput?

Tavallaan siis lepsun tarkastusprosessin aikaansaama ongelma jossa kädet taskussa odotetaan tarkastajien etsivän kuvia ja tietoja kohteesta mihin vertaa tarkastettavaa,eihän se niin pidä olla ja tarkastus voitaisiin aivan hyvin lopettaa siihen jo jos nämä materiaalit puuttuu mikäli ei löydy faktoja jos tarkastajat kyselee jotain kohteen yksityiskohtaa mutta luotetaan jotta heillä kiire ja puhutaan mutkat suoraksi.

[Arto Ahonkivi]

Mää ainakin halusin useoinnin ja tein sen sillä perusteella että olisi mahrollisimman alkuperäisen näköne, kuitenkin tein pari muutosta ajoturvallisuuren ja turhamaisuuren takia. Vipukaasun vaihroin kaasukahvaan jollainen siinä oli jo ruattista tullessa, nyt pikakaasukahva.
Turhamaista oli vaihtaa vaihrekepin nuppi koivusta Ecuarorilaiseen ruusupuuhun 
Lisäksi siinä on tiätääkseni 3 eroavaisuutta alkuperäiseen, jos haluaa etsiä niitä katso VMPK:n kalenterin toukokuun kuvaa.
Voin kertoa myähemmin mtä ne on.

[Peter Rulamo]

Taustamateriaalit ovat mielestäni jo hienoja sinänsä itsessään. Jostain ebaysta löytää aika hyvin vanhoja brosyyrejä yms parilla kympillä. Se että museoinnilla yritetään tehdä voittoa on mielestäni vain yksi oire harrastuksen yleisen ilmapiirin muuttumisesta vuosikymmenien saatossa. Ne kaverit ovat kadonneet, jotka myydessä sanoivat "äh, satku sinne ja tänne, vie pois". Nyt pyörää pidetään myyntipalstalla vuositolkulla, että saataisiin se satanen. Ilmaittaminenhen on ilmaista ja helppoa nykyään, puolet myyjistä laittaa vain kokeeksi myyntiin kovalla hinnalla huvikseen, jos joku hullu löytyisi. Sitten se toinen puoli katsoo ilmoitusta jättäessään niitä ilmoituksia ja luulee, että se on se yleinen hintataso ja pyytää saman kuin hupimiehet, ja kupla syntyy eikä kauppa enää käy. Ilmainen helppo ilmoittaminen luo hintakuplia.

Se nyt on yksi, että museoinnilla yritetään tehdä voittoa ja yhä suurempi osa pyöränmyyjistä ajattelee ainoastaan vain sitä pari satkun voittoa eikä ole itse edes ajanut pyörällään, mutta toinen on sitten se kun joka toinen myyjä sanoo nykyään myydessä, että "hei sä saat tän kohta museoon" Museoinnin mahdollisuudella tulevaisuudessa, kunhan olet korjannut sen ja tuon, pyydetään rahaa. Graavein esimerkki mitä olen tähän mennessä nähnyt oli eräs VFR, jossa oli eri väriset vanteet edessä ja takana ja myös eri pyöristä peräisin olevat, erilaiset puolat edessä ja takana. Oli mennyt läpi katsastuksesta.

[markkukovasin]

Kannattaa mennä konservoinnin kautta, jos ei halua
kaikkea tehtaan prosyyreiden mukaan laittaa.

Touhu tosin on työläämpää kuin museointivehkeen kanssa, koska
dokumentointi ja seuranta on läpi prosessin tarkempaa. Mutta silloin saa pappiksessakin olla
vaikka keskenään erilaiset tai eri tavalla eltaantuneet moottorinsuojatkin,kun se konservointi hyväksytty on.

t. Markku

[Petri J Kokko]

Konservointi on käytännössä mahdoton toimenpide mitä kuullut...omia kokemuksia ei ole..ellei joku kuuluisuuden ex josta hyvät taustat kuvineen ja sen myötä konservointi perusteltua..rutkasti helpompaa kuulemma on entisöidä vaikkakin sana konservointi mahdollisuutena kuulostaa oivalta ja avaa teoriassa tälläisenkin mahdollisuuden.
Peter ihan oikeassa jotta omaan polveen lyöty kirveellä halkoessa,ahneus vienyt koko touhusta idean ja tosiaan hyväntahtoisuus kuin asevelihinnat unohdettu pitkälti rikastumisen toivossa tai muun hyötymisen.

[Pertti Rintamaki]

Kannattaa mennä konservoinnin kautta, jos ei halua
kaikkea tehtaan prosyyreiden mukaan laittaa.

Touhu tosin on työläämpää kuin museointivehkeen kanssa, koska
dokumentointi ja seuranta on läpi prosessin tarkempaa. Mutta silloin saa pappiksessakin olla
vaikka keskenään erilaiset tai eri tavalla eltaantuneet moottorinsuojatkin,kun se konservointi hyväksytty on.

t. Markku

Niinkuin Kokko kirjoitti, konservointi on erittäin työläs ja vaativakin kaikkine koukeroineen.
VMPK:n museotarkastajistakin vain murto-osa on kouluttautunut konservointipäteviksi. Konservointi on työläs ja aikaavievä tarkastajillekin. Viimeisenä niittinä on museovirasto, joka antaa toimintaohjeita ja määräyksiä.
Niille pappatunturin erivärisille suojamuoveille pitää löytyä tarina ja syy miksi, milloin, kuinka, kuka, kenen takia, miksi ei, millä tavalla....

Paljon helpompi on tarkastuttaa sellaisella tarkastajalla, jolla on pokkaa laittaa nimensä kelvottoman laitteen lausuntoon.
Sitten vaan tutulle katsurille, joka ei välitä siitä, että hän on se porras, joka oikeasti hylkää tai hyväksyy.
Tarkastajat antavat lausunnon, jonka perusteella katsastaja tekee päätöksen, mutta se ei velvoita hyväksymään.
Ei taida montaakaan kaksipyöräistä olla, joka olisi ulkoasun takia muutoskatsastuksessa hylätty.

[Eino Turunen]

"Paljon helpompi on tarkastuttaa sellaisella tarkastajalla, jolla on pokkaa laittaa nimensä kelvottoman laitteen lausuntoon.
Sitten vaan tutulle katsurille, joka ei välitä siitä, että hän on se porras, joka oikeasti hylkää tai hyväksyy.
Tarkastajat antavat lausunnon, jonka perusteella katsastaja tekee päätöksen, mutta se ei velvoita hyväksymään.
Ei taida montaakaan kaksipyöräistä olla, joka olisi ulkoasun takia muutoskatsastuksessa hylätty."


Edellä sanotussa kiteytyy mahdollisuudet nykytilanteessa. Itse en tunne museokatsatuksen historiaa kovin hyvin, mutta onko ollut niin, että on uskottu kaikkien harrastajien olevan "umpirehellisiä" ja toimivan sovittujen säännösten mukaan? Kun mukaan hiipi ahneuden peikko taloudelllisen hyödyn maksimoimiseksi, yhteiset säännöt ovat muuttuneet loputtomasti venyväksi, idearikkaitten touhuksi. No, onneksi itsellä ei moiseen riitä energiaa, vaan tehdään niin hyvin kuin osataan ja lopputulos itseä miellyttää.


p.s Nykyinen vakuutusmaksukaan ei liikennekäytöstä poisto mahdollisuuksinen  ole kovin mahdoton ja mahdolliset kalusto realisoinnit voi jäädä aikanaan perikunnan huoleksi....