Aihe: Kampikselin kasaus ja rihtaaminen

[Magnus Hytönen]

Heippa!

Olisikohan arvon raadin tiedossa Jawa 890:n kampiakselin veivin vaihtoa suorittavaa pajaa, mieluiten tältä etelärannikon tuntumasta?
Vai onko tämä kenties katoavaa kansanperinnettä...

Tämä on siis 1-pyttyisen, suhteellisen iso prässämällä kasattu metanolikoneen kampura.

[Pertti Rintamaki]

V-Twn City Loimaalla tekee Harrikan prässättyjä kampuroita.
Kannattaa ainakin kysyä.

[Jukka Rantanen]

EASTLAND ENGINEERING, ahvenjärventie 21, 37420 VESILAHTI  p.050-5601262Teki speedwaykoneita myös kokeneille kuskeille joskus.

[Teemu S. Lindfors]

Onko siinä samanlainen rakenne kuin Harleyssa? Onko limpuissa kasausjigiä varten millaiset reiät ja millä etäisyydellä toisistaan? Pitääkö tasapainottaa jollain kertoimella?

[Ismo Hakamäki]

Ei ohjausreikiä ja karkaistut limput...

[Pertti Rintamaki]

Taitaa käytännössä mennä niin, että tappi painetaan ensin toiseen limppuun ja sitten veivi tappiin.
Sitten toinen limppu puoliväliin ja rihtaus pukissa heittokellolla.
Karkean mittauksen saa tehtyä teräsviivottimella ennen heittokelloa
Säätö lyijylekalla tai kopauttamalla lyijylevyyn.
Lopuksi, kun heitto on mahdollisimman lähellä nollaa, painetaan limppu paikalleen.


On muuten hieno moottori asennettavaksi siviilirunkoon. Puristuksia pikkuisen pois ja paluupumppu öljylle, niin oikeasti pitkävääntöinen ja ajettava voimamoottori on valmis. 

[Teemu S. Lindfors]

Joo tolleen se voisi onnistua. Kun on puoleen väliin prässättynä suorassa, niin jigi ympärille ja prässäten loppuun.

Tuleekos tommoseen prässisovitteiseen kampuraan keskitapin suuntaista haritusta kasatessa? Siis esimerkiksi niin, että oikominen tapahtuisi kiilalla limppujen väliin?

Harleyn kampuroissa (vanhemmissa) on akselit kartioilla. Kun jigissä kasaa, niin tyypillisesti tulee vain vähän keskitapin suuntaista heittoa. Parhaimmillaan oikenee, kun kerran napauttaa kiilaa väliin. Toisaalta, kun liitos on kartioilla ja lujaa kiinni muttereilla, niin sitä uskaltaa moukaroida tarpeen vaatiessa lyijymoskalla silleen ryhdikkäästi.

[Jaakko Latvanen]

Ei tää miulle mitenkään ajankohtanen kysymys oo ollu enää aikoihin, mutta mielenkiinnosta kysyn.  Onkos idea tuossa puolvälissä rässäystä rihtaamisessa se, että sovite on niin tiukka, ettei enää tottele lekaa, kun on rässätty loppuun asti?

Kakstahtisten jaavojenkin sovitteet on melko tiukkoja, niitäkin kasaan rässätessä on aika helppo saada lastu irtoomaan limpusta.  Ne kuitenkin lekaa tottelevat vielä kasassa ollessaankin.  Metanoolin salliman suuremman puristuksen ja viissatasen ykspyttysen kilpavireisen nelitahtikoneen kyky vääntää limput pois linjasta käydessä on varmasti eri luokkaa, kuin matalavireisten kaksitahtisten, ymmärrettävästi nuo kampiraudat on oltava sekä tasapainoasteeltaan että suoruudeltaan kohdillaan, ja rässiliitoksen sovitteet riittävän tiukkoja.

Kasaan painamista vois kait lämpötilaerolla helpottaa, mutta oikaisuun se ei taida auttaa, on jo ero hävinnyt siinä vaiheessa?

- pähkäili jv joutessaan -

[Lauri Puirola]

Moniaita Jawan veivejä kasanneena olen prässännyt kammet kasaan loppuun asti ja rihdannut sen jälkeen.
Kammentappi ohjainholkilla ohjattuna ensin limpuun ja sen jälkeen toinen limppu sovitettu hiusviivaimen kanssa linjaan.
Menee aika lähelle, jonkun kympin päähän. Jawassa on pehmeät limput,tapit tietysti karkaistut.
Ahdistus on 0,05mm luokkaa jolloin vaatii noin 3000kg puristusvoiman. Pysyy rihdissä ja pystyy lyijyvasaralla oikaisemaan.




L&K.

[Pertti Rintamaki]

Sovite on niin tiukka, ettei liiku pohjaanpainettuna.
Jigiä ei ole pakko käyttää, koska prässillä suoraan painettaessa kappaleet pysyvät asennossa.
Muistaakseni tappi on suora ilman olaketta, joten käyntivälys pitää huomioida painettaessa.
Kiilaamisesta ei ole apua, koska muuttuvia asioita ei ole kuin rihtaus.
Harrikkojen ruuvi-kartio-kampuroissa olen yrittänyt päästä rihtauksen kanssa 0,05mm tai alle....joskus on vahingossa onnistunut nollaankin.


Speedway-mekaanikot vaihtoivat noita tappeja kotona ilman heittokelloakin.
Vedettiin ennen purkua suorakulmalla viiva limpusta toiseen tappia vastakkaiselle puolelle.
Oli kuulemma riittävä tarkkuus kisakoneeseen

[Teemu S. Lindfors]

Sitä mää justiinsa, että ei tartte liikahtaa prässätessä kuin sen inan verran, niin rihtaus on jo pielessä. Siksi tuumasin jigin käyttöä. Mutta ei ole omaa kokemusta tällaisesta, joten voin olla väärässäkin.

Kuuden kilon lyijylekaa tottelee kartiollakin liitetty kampura, joten tottelee se prässättykin. Mutta sitä meinasin, että mihinkä suuntaan heittoa tulee? Kartiolla voi tulla X tai Y suuntaan, mutta tuleeko prässätyssä vain X?

Herrojen Smith & Stanko ohjeissa Harleyn kampuroiden rihtaamisen speksi on yksi tuhannesosatuuma tai vähemmän, eli kaksi ja puoli millin satkua. Tätä mä olen pitänyt tavoitteena, tosin en tiiä, onko sillä mitään merkitystä vaikka jäis viis satkuakin. Nolliin pääsee lähinnä tuurilla, mutta satkun päähän olen päässyt käytännössä aina.

[Jaakko Latvanen]

Pikkusen tuossa sekin meinaa, mistä tuettu ja mistä sitä heittoa mitataan.  Jos akseli on prismoilla runkolaakerien kohdasta, ja kellot kartiolla ulkopäissä, on akselin pituudella osansa siihen, onko heitto 2 vai 5 satiaista...

Kellojen tarpeellisuudesta sananen.  Isä piti mopokorjaamoa (60-luvulla).  Viilapenkissä rässäs akselit auki ja kasaan, kelloja ei ollut.  Oli eri kokoisia kuulalaakereita, mitä laitto toiseen akselin päähän, pari kappaletta.  Käsi niitten laakerin päälle, yksi sormi piti akselista kaikki tukirakenteen mahdolliset klapit samassa reunassa, silmä katto akselin toista päätä, kun toinen käsi veivistä pyöritti.  Napautteli lyijyvasaralla muutaman kerran, niin, että akseli oli ilmassa käden varassa, ja toiseen limppuun tarjosi sitä lyijyvasaraa.  Kun silmä ei enää nähnyt heittoa, niin eikun konetta kasaan.  Kun sitten kilpapyörien akseleita teki samalla metodilla, niitä joku käytettiin tarkistuksessa kellon alla.  Pari satkua oli jäänyt heittoa!

Kun sitten myöhemmällä iällä ja isän jo oltua muutaman vuoskymmenen poissa tästä ajasta, aloin harrastuksen myötä itse jaavan akselia kasaamaan, tuli tuo isän metodi mieleen.  Sen totesin siinä vaiheessa, että silmä sopivaa taustaa vasten näkee kyllä jopa satasen heiton, mutta minun piti pyörittää aika reippaasti akselia, eikä ollut harmaata aavistusta sen heiton suunnasta!  Tarvitsin kelloja; en heiton toteamiseen, mutta suunnan tai kohdan määrittelyyn.

Minun aika vähillä kokemuksilla on rässätystä akselista kyllä löytynyt myös haritusta tai pihtikinttua, ei paljoa.  Sehän selviää siitä, onko akselin päät samaan suuntaan vai erisuuntiin kierossa, jos tuenta on runkolaakereiden paikalta.  On se akseli totellut lekaa tai pientä puristusta limpuista myös sen suunnan oikaisemiseksi, ja se usein täräyttämällä ikäänkuin pyrkii kohdalleen.  Toisin kuin silloin, kun limput eivät ole linjassa, se virhe vaatii oikeankokoista lyöntiä, eli voi mennä vastakkaiseen suuntaan pieleen.

Tuosta tukemisesta isän kertoma oppi oli, ettei kannata laittaa akselin päätykuopista sorvin kärkien väliin; jos siihen akselin päähän on kerrankin matkan varrella tarjottu vasaraa, ei se kuoppa ole enää välttämättä keskellä.

- höpötteli jaakkovaakko taas historiaa; kovin monia en oo näitä tehny, enkä varmaan enää tee yhtään -

[Lauri Puirola]

Minäkin rihtaan niin että veivi on laakerikohdistaan rihtauspukissa, päistä katsotaan heitto.
0,05 mm on jo hyvä, nolla paras. Harjaantunut silmä näkee akselin päästä 0,01-0,02 mm heiton.
Kokemusta on. Kaksipyttyisen Jawan veivin rihtauksessa on kolme heittokelloa, yksi keskilaakerin kohdalla.


L&K

[Osmo Leikko]

Ja sitten lopuksi, kuinka homma tehdään oikein yksipyttyisen akselille:
- kun akseli on vielä osina, niin kaavataan sivutappien keskiöreiät kohdilleen
- prässätään (4-tahtisen) keskitappi jakopään puolen limppuun öljyreikä kohdistaen kohdalleen
- laitetaan kiertokanki ja laakeri paikalleen
- painetaan prässillä vetopuolen limppu kevyesti keskitapin päähän
- tarkistetaan viivaimella limppujen kohdistus keskenään ja koputellaan kohdalleen
- prässätään vetopuolen limppu paikalleen
- laitetaan akseli kärkien väliin sivutappien keskiörei´istä
- mittakello kello limpun viereen laakerikaulalle
- koputellaan akseli suoraan, max heitto näin mitaten 0,02mm

Jos vanhaa akselia on kaltoin käsitelty, niin joskus on tuskaa päästä edes 0,05mm heittoon. Silloin on tyydyttävä siihen, riittää brittipyörän akselille katukäytössä.

Nimimerkki: lähemmäs ehkä sadan akselin kokemuksella.

[Jaakko Latvanen]

En oo yhtään nelitahtisen akselia koskaan purkanut enkä kasannut, ja varsinkaan en koskaan enää tätä tietoa tarvi... mutta uteliaisuudesta kysyn, miten se limpun ja akselinpään sisältävä purettu kampiakselin puolikas kiinnitetään, ja miten mitataan kohdistus, kun akselinpään keskiöreikä kaavataan kohdalleen?

Siis en nyt missään tapauksessa epäile Osmon työmenetelmää, vaan kun en ole oikeastaan minkäänlaista viilaa kummempaa metallin työstöä tehnyt koskaan, enkä paljoa edes läheltä nähnyt, eikä oikein mielikuvitus riitä tuon työvaiheen mittatarkkaan tekemiseen; siksi utelen.  Isä oli ollut sellaisissakin töissä, missä oli sorvit ja pelit, ja niitä käyttänytkin, mutta sinä aikana, mistä minun muistikuvani alkavat, hän piti yhden miehen mopo- ja polkupyöräkorjaamoa, missä pääasiallinen työkalu olivat hänen kätensä, eli siltä ajalta ei minulla ole mitään työstökoneitten näkemystä eikä kokemusta; tai oli hänellä smirkeli, mikä on nyt minulla tallessa - entistettynä ja kunnostettuna, mutta ei käytössä...

Vaikka tekninen korkeakoulu (tuotantotalous opintosuuntana) minulla onkin käytynä, niin vähissä ovat todelliset konepajatunnit työuraltakin; papin tai psykologin opinnoista olisi tainnut talouslaskennan oppien lisänä suurin hyöty olla minun työurallani, mistä siitäkin on jo aikaa enemmän kuin miesmuisti... eli nöyränä otan vastaan senkin arvion, etten ymmärrä edes perusasioita.

Jaakko