Tuota tuota... kyllä se hammaspyörissä se välityssuhde taitaa tulla ihan vaan hammaslukujen suhteesta. Kun hampaita jyrsittiin mekaanisilla jyrsimillä, niitähän saatiin tehdyksi vain sellaisia kokoja (moduuleita), mihin oli jyrsimet. Ja sitten oli usein tilanteita, että esimerkiksi vaihdelaatikossa, kun akselit ovat koko matkaltaan tietyn matkan päässä toisistaan, ei kaikille vaihteille löytynyt käypäistä yhtälöä. Se oliko se nyt jakolinja, mikä antaa välityssuhteen, ei sattunut tasan hammasmäärän kanssa. Ja hampaita on oltava kokonaisluku. Oli olemassa kaavoja sellaisille siirretyn jakolinjan hammaspyöräpareille, ja joskus yksinkertaisesti pienille vaihteille ei edes yritetty tehdä liukumatonta kosketusta. Normaalissa käytössä ykkösvaihteella ajettava matka oli aika paljon vähemmän, kuin suuremmilla vaihteilla ajettava matka ajoneuvon eliniän aikana. Silloin, kun kaikki muuttujat ovat vapaasti valittavissa, siis akselien välinen etäisyys, ja hampaiden koko, voidaan laatikko aina tehdä niin, että jakolinja ja hampaiden lukumäärä antavat saman välityssuhteen, ja ryntökulman laskenta ei tarvi mitään siirtokorjainta.
Henkilöautojen maailmassa ovat kaikki maailman autonvalmistajat kuin proletariaatin unelmasta; laatikoiden suunnittelu taitaa syntyä yhdessä ja samassa suunnittelutoimistossa, ja samoilla perusmitoilla...
Numeerisesti ohjattavat työstökoneet, kappaleiden mittaus laserilla jo työstön aikana, ja tietotekniikka yleensä ovat purkaneet aika lailla rajoitteita, kun hampaan kylkiä voidaan laskea ottamatta huomioon mitään moduleita, siellä missä tällaiseen on tarvetta.
Hampaiden laskemisen ja työstämisen kanssa oikeasti töitä tehneet saavat mielellään oikaista minun kirjoituksiani, enemp opiskeluaikaiseen teoriatietoon perustuu nää raapustukset, enkä tällä vuosituhannella oo justkaan ollu ennää missään töissä. Eli eläkeläisen horinoita, kaikki tyynni.
jaakkovaakko
