Kun olin koulut käytyäni ensimmäisessä työpaikassa, joku suunnittelija tai sellanen oli vakanssi, piettiin palaverejä. Oli jossain asiassa tarkotus ettiä parempaa ratkasua, keksiä parempia työmenetelmiä tai jotain. Ei niissä ollu ihmishengistä kyse, ei valtiontalouven katastroofista eikä ees sen yrityksen kohalla elämästä ja kuolemasta, pikkuasioista, mutta oli ne meille tärkeitä tai ainakin palkkaa siitä maksettiin tai oltiin maksavinnaan. Palaverissa läsnä vaihtelevalla miehityksellä asianosaset, operatiivisen puolen ukkoja, meitä suunnittelupuolen ukkoja, ja johtajia. Kun sitten oltiin keksivinnään joku juttu porukassa, mikä vaikutti hyvinkin parannukselta vanhaan toimintaan nähen, nyökyteltiin ja myhäiltiin kaikki, oltiin kovasti itteemme tyytyväisiä. Joukossa oli yks sellanen pitkän ja monipuolisen työuran tehny mies, Riku nimeltään. Rikulla oli sellanen kiusallinen taipumus, että siinä kohtaa, kun tyytyväisyys vallitsi suurimmillaan, se katto kaikkia vuorollaan silmiin sellasten resitentti-puoli-lasien yli, ja kysy, että kuka tekee. Ja kun se oli päätetty, että kuka tekkee, Riku katto vastuun saanutta niitten resitenttilasiensa yli silmiin, ja kysy, että millon se on valmis. Ja Riku piti huolta, että sovitut asiat kirjattiin muistioon.
On vahvasti mielessä tuo aika siks, että kun olin talossa uus ja suunnittelluun palkattu, se kohistu aika ussein itteen, se kuka tekee ja millon se on valmis. Eli vastuu paino sen jälkeen. Ei se sitä tarkottanu, että ois yksin pitäny saaha valmiiks, mutta silti. Ois ollu helpompaa, jos ois vaan oltu yhtä mieltä siitä, että tehdään. Ja asia ois unohtunu johonkin pöytälaatikkoon. Riku piti aina huolta, että homma aikataulutettiin, ja vastuulliset määritettiin.
Hallitus ois tarvinu joukkoonsa Rikun; ei ois ehkä jääny se lentoaseman touhu siihen "hyvä me" asteelle.
Silti on noitten ukkoloitten ja muun keltasen lehdistön rooli helpompi ko pääministerin. Ens huutaa kuorossa, että pittää mennä ittään, pittää mennä länteen. Ja kun sitte selviää, mihin ois pitäny mennä, voip aina sannoo, että mitä mie sanoin. Eikä jouvu vastuuseen yhestäkkään sanomisestaan, eikä tarvi tehä mittään. Jälkeenpäin on helppo olla viisas.
Näin julkisen tiedonvälityksen tiedoilla ihmetyttää tuo THL; aika viisaita ja kallispalkkasia ukkoja, mitkä antaa just ittään-länteen ohjeita. Lähes kaikki niitten arviot on jälkeenpäin osottautunu melko lailla vääriks. Ei helpota päättäjien työtä se. THL on ko se karvahattuvaltuuskunta päättäjän pakeilla, missä on kymmenen jäsentä ja kakskymmentä erilaista mielipiettä.
En aio ottaa postia vastaan, jos pyytävät pääministeriks.
jaakkovaakko
