Poitsu oli taannoittain opinnäytetyönsä perässä toijotalla hetken aikaa viettämässä päiviä korjaamotiloissa. Ei kuulemma ole nuo pröaset asentajien mielilaitteita, melkeinpä päinvastoin... mutta kait Eerolle onkin tarjottu kunnolla välirahaa, jos tuon oikean toijotan semmoseen vaihtaa? Henkilöauto-tojotat on värittömiä, niinkuin Petri tuossa jo vihjasikin, mutta ne vain vievät perille, eivät mene rikki, ja säilyttävät vielä arvonsakin. Jos en olisi köyhä ja pakotettu ostamaan kiinalaisia tai siltä suunnalta olevia autoja, ajaisin toijotalla.
Pröasesta vielä senverran, että itse riialiharrastuksen pakottamana muistaakseni seitsemän vuotta ja yli satatuhattakilometriä kyllä ajelin Fiat Scudolla, eikä siinäkään ollut kuin yksi hehkurele, mikä kerran esti lähdön, muulloin nöyrästi lähti ja vei perille. Ohi sillä ei kyllä päässyt edes mopoautosta, kun ei niitä silloin vielä ollut.
jv
PS. Tuosta Eeron antamasta elämänohjeesta piti vielä sanoa, että sama ohje Henkalle; ei anneta periksi!
