Naurattaa, kun ihmiset kirjoittaa keskustelupalstoilla, että nyt loppu Siltsun fanittaminen, kun se on huumehörhö
.
Kummallista tuo laulun ja ihmisen persoonan sekoittaminen.
Jos laulut tai taide yleensä on hyvää, niin miksi ihmiset alkavat fanittamaan tekijää. Jopa kiertävät keikoilla töllöttämässä ko esittäjää. Jopa tunkevat takahuoneeseen ”fanittamaan” ihan iholle.
Eikö se riitä, että kuuntelee musiikkia, lukee kirjaa, tai katselee talua?
Vaikkapa kotisohvalta.
Niin, tuntuu että mitä enemmän artistista tietää, sitä hankalammaksi menee. Esmes Fogerty kuulemma oli täys mulkero ja tyranni, kaiken piti mennä just niinku hää halus. No, meneehän ne biisit ”just” mutta jotain särkyi illuusiosta kun ymmärsin että levyjen teko oli tuskaa väärästä syystä, kaverit pahoissa riidoissa mutta tekivät hommaa kun siitä maksettiin.
Sama homma Tina Turnerin Ike&Tina-aikojen levyissä, nyrkin ja mikrofonin välissä oli Tina. Ihan sinänsä hauskaa 60-luvun soulia ja 70-luvulla discompaa ja funkia mutta aina tulee mieleen ne jutut mitä on lukenut.
Homous tai narkkarius saati alkoholismi eivät ainakaan minua haittaa artistissa, ei ne tee kenestäkään huonompaa tai parempaa. Kunhan keikat vedetään kunnolla.