Jos teoretisoidaan tuo esitetty autonostaja. On siis pankissa se kakskytdonaa rahaa, millä saa ihka uuven kiijan. Vaihtoehto nostaa se kakskytdonaa ja ostaa auto käteisellä, tai ostaa pätkällä tai pankkilainalla ja jättää fyrkka kasvaan korkoo. Silloin ei suinkaan oo vertailuna rahan arvon alenema, vaan mihin sen rahan laittaa; mitä sille saa tuottoa vaihtoehtoisesta paikasta. Ja tuon rahoituksen hinta ei taida olla tuo 1%, siihen - paikasta riippuen - saattaa kertyä sen verran muuta järjestelyerää, että todellinen efektiivinen korko saattaa karata viidenkin prosentin tuntumaan. Satavarmoja sijotuksia ovat pankkitilit; niille taitaa saada just tuon yhden prosentin verran? Kaikki sijoitukset, mitkä tuottavat enemmän kuin rahoituksen todellisen koron, sisältävät jo riskejä... ja niiden eteen on nähtävä vaivaa. Ja jos oikeasti tuottavat, jo vain ottaa verottajakin osansa. Ja vielä kakskytdonankin kohalla nykykoroilla ja tuotoilla loppudilema on aika olematon, jos ei omaa ennustajan lahjoja riskisijoituksien suhteen. Eli jos käteiskaupan jälkeen on paremmat yöunet, jo vain kannattaa maksaa heti pois. Jos taas tykkää enempi pelata, senkun.
Ite jo sillon, kun muksut oli vaippaikäsiä, koin olon mukavammaks ko oli aina pankkitilillä pyykkikonneen hinta varoiks. Riskihakusista toiset onnistuu paremmin, toiset huonommin; en oo heillekään katteellinen, ketkä on onnistunu paremmin.
jv
PS. On tietysti olemassa ihmisryhmä, jolle pankkilaina on aina edullisin ostomuoto. Jos raha polttaa näpeissä, ja menee heti turhuuteen, jos sitä on joko taskussa tai tilillä, on pankkilaina hyvä ratkaisu; pankki ottaa aina omansa päältä, ei tarvia ite huolehtii, ja sitten ei jää sitä polttavaa, ja jääp turhuuvet hankkimata. Omaisuus karttuu. Jos taas hankinnat perustuu harkintaan, ei se vaikuta ostokäyttäytymiseen, onko tilillä saldoa vai ei...