Taitaa asia-asia olla läpikäyty, niin laajennettaas vähäsen.
Olin käymässä Jyväskylän romppeilla, ja samalla tyttären luona kylässä. Tytär on alle kolmikymppinen, tekotarpeisiin verraten melko täyspäinen nuori nainen, avioitui viime vuonna, eikä siipassaankaan mittään varsinaista valuvikkaa ole. Ostivat kesällä ensimmäisen omistusasunnon, ja ovat tapetoineet ja maalailleet osin. Oikein yllätti minut, miten on hyvällä maulla tehty se. No tämä tausta siksi, että keskusteltiin tuosta kerrostalossa osakkaana olosta laajemminkin, heidän elämäänsä ja talouttaan vasten.
Tytär opiskellee oikein yliopistossa, eli tietää kaiken... ei siinä paljon kannata vanhaa isäukkoa kuunnella. Ei oikeasti mitään pahaa sanottavaa, jalat maassa kulkevat. Mutta kyllä joku käsitys vähän särähti. Nuoren ajatuksissa se asunto-osakeyhtiö ja sen menot ovat jotakin kaukaista, enimmäkseen harmillista, eivätkä kuulu heille. Sellainen ajatusmaailma, että se asunto-osakeyhtiö ovat he ja muut talon osakkaat, tuntuu jotenkin vieraalta. Eivätkä varmasti ole pahimpia siinä suhteessa nämä mainitut...
Olin hallituksen puheenjohtajana ensimmäisessä omistusasunnossa asuessani, kerrostalossa Lappeenrannassa. Muistan, kun yhdelle nuorelle parille piti juurta jaksain selvittää asiaa: Ei se taloyhtiö ole mikään automaatti, miltä voi vaatia mitä tahansa, toisaalta se voi kyllä tehdä mitä tahansa korjauksia tai parannuksia, jos osakkailla on yhteinen tahto, ja rahat löytyy. Tuntui olevan vaikeaa käsittää, että ei sinne mistään valtiolta, kunnalta, tai taivaasta tule rahaa, vaan osakkaat maksavat yhdessä kaiken, ja kaikki menot on jyvitettävä jollain tavalla osakkaille. Nykypäivän isännöitsijät taitavat kyllä eniten kauhistella sellaisia yhtiöitä, joissa enemmistönä on hyvin iäkkäitä ihmisiä, kun mitään ei saa korjata, ainakaan jos se maksaa...
Tulee mieleen, miksei kansakoulun oppimäärään kuulu jonkinlainen talousopin perustietoja valottava aine? Ja samoin aina ajattelee, että ennen oli paremmin, mikä on tietysti harhaa. Yksi tuttavapiiriin kuulunut, hieman minua vanhempi henkilö, muutti 60-luvulla Ruotsiin töihin, ja hurahti siellä änkyräkommunistien toimintaan. Muistan sen paasauksen, kuinka nuorten pitää vaatia yhteiskunnalta sitä ja tätä... eivät olleet Kennedyn puheen kannalla. (Siis eikös Kennedyllä ollu yks sellanen puhe, että älkää kysykö, mitä valtio voi tehdä teidän hyväksenne, vaan mitä te voitte tehdä valtion hyväksi, tai jotain sinne päin).
Ehkä se vain on luonnonlaki, että nuoret ajattelevat eniten itseään, ja yhteisvastuu kuuluu keski-ikäisten kannettavaksi, samoin kuin kaikki hiemankin laajempi näkökulmainen ajattelu? Ja vanhuksille on tärkeintä, ettei rahaa vaan kulu mihinkään...
Lakien tarkoitus on suojella heikompaa osapuolta, vahvemman oletetaan suojelevan itseään. Periaatteessa kaikenlainen sopiminen on mahdollista, mutta lainvastaisia sopimuksia ei voi tehdä. Heikomman suojelemiseksi on meillä aika laaja kuluttajansuojalaki, samoin työlainsäädäntö; kummankin kohdalla voi joissain tapauksissa miettiä, kumpi on lopulta heikompi osapuoli riitatapauksissa. Myös asunto-osakeyhtiöstä on enemmän lainsäädäntöä kuin muista yhtiöistä. Noiden perusteella tuntuu syntyvän käsityksiä, että sitä voi tehdä mitä vain, sopia sopimuksia ja luvata, jos ei onnistu, niin takana on aina joku "isoveli", joka hoitaa asiat. Tällä johdannolla tuohon alkuperäiseen aiheeseen vielä: Osakemuotoinen pienteollisuustila on erinomainen ajatus monenlaiseen harrastustoimintaan. Jos sen perustaa joku isompi toimija niin, että rakennuttaa omalle, kaupalliselle toiminnalleen toimitilat, ja jonkinverran ylimääräistä tilaa, jonka sitten myy pienempinä osakkeina halukkaille, olisin tällaisen pientilan ostajana aika valpas yhtiöjärjestyksen suhteen. Kun siinä voi olla taka-ajatuksena saada näistä pienosakkaista tukea omalle toiminnalleen antamatta niille kovinkaan paljon sananvaltaa kiinteistöyhtiön asioissa.
...jopas tuli taas tekstiä...
jaakkovaakko
