Tokihan niitä kuluja matkoista tulee, mutta elämä on valintoja täynnä. Jos haluaa asua syrjässä (halvemmat kämpät, rauhallisempaa) niin siinä sitten joutuu vähän aikaansa ja rahaa käyttämään kulkemisiin jos työpaikka on vähän kauempana.
Jos jatkossa työpaikat ei ole kovin pysyviä, niin sittenhän ollaan niitä "kausiduunareita" ja ravataan työn perässä ilman juuria...
Toki työn perässä pitää muuttaa, mutta kuinka monta kertaa.
Sitten se toinen juttu.
Jos työn perässä pitää muuttaa, niin eikö sitten voisi kaikki kansaa siirtää suoraan sinne kasvukeskuksiin, niin kuin 60-luvulla... 
Noita työn perässä muuttajia täälläkin taitaa olla useampia!
Itsekin lähdin 70-luvun alkupuolella E- Pohjanmaalta mualimaa kahtelemaan.
En toki Suomea pidemmälle lähtenyt, vaikka Siemens Saksaan houkuttelikin.
Olisinhan sinne kotikuntaankin voinut jäädä, jos olisin oman firman perustanut.
Vaan ei pelkällä opiskelupohjalla tuntunut olevan riittävästi tietotaitoa, kun valmistavaa yritystä ajattelin.
Joten kokemusta piti ensin hankkkia.
Niin se elämä on sujahtanut kokemusta hankkiessa.
Jokunen kaveri palasi opiskelujen jälkeen kotikuntaansa perustaen sinne firman ja teki elämäntyönsä siellä.
Vaikea on kuitenkaan verrata, kumpi vaihtoehto on ollut parempi, ja kenelle.
Mutta aina on ollut tekeville töitä. Oma lukunsa on tietysti ne, jotka odottavat katettua pöytää ja laskevat menetettyä vapaa- aikaansa. Ne siellä kotona ruikuttaa edelleenkin, nyt vain pientä eläkettään.
En ole opiskelujen jälkeen hakenut töitä.
Niitä on aina tarjottu, mutta en ole yrityänyt myydä itseäni korkealla palkalla, vaan mennyt mielenkiintoisten töiden perässä mottona: ensin tulokset, sitten palkankorotukset.
Onhan siinä alussa tullut sellaisia 12/6 työviikkoja vuodenkin verran ennenkuin tulokset ovat alkaneet näkymään.
Mutta kun ihmisellä on mielenkiinto työn tekemiseen ja intohimo työn kohteeseen, aina löytyy töitä!
Ja se takaa hyvät työn tulokset, joista maksetaan!
Siinä minun aktiivimallini!