80-luvun loppuvuosina naapurin nuori mies haki Saksasta 500 SEL(?) Mersun. Olivat veljensä kanssa ostaneet samanlaisen, keulasta pahasti kolaroidun Suomesta. Silloisen verokäytännön mukaan autosta sai tuoda kolmasosan, ettei tullut autoveroa maksettavaksi. Tää kolaroitu, siis Suomen kilvissä ollut, ja vain muutaman vuoden ikäinen, oli kaikilla herkuilla oleva huippumalli. Se Saksasta ostettu oli hieman vaatimattomammin varusteltu, mutta Saksassa kilvissä oleva ja ajokuntoinen auto. Ajelivat Saksassa rajalle, ja sieltä railerin päällä Suomeen. Siitä sai siis tuoda kolmasosan, ja sen aikaisen tullin käsityksen mukaan auto rakentui sellaisista kolmesta osasta kuin keula, perä ja katto. Siellä ne jossain purkivat tarpeelliset irto-osat ensin irti, sitten pilkkoivat kolmeksi, kaksi osaa jäi johonkin romuttamoon ja se keula tuli Suomeen. Kävin silloin tällöin naapurin tallissa projektin etenemistä katsomassa. Hattua nostan asentajille, siihen korjattuun tuli nimittäin sen kolaroidun SEL:n varustetaso, eli kaikki hydrauliikka- ja sähköhärpäkkeet ja johtosarjat purkivat siitä kolaroidusta ja laittoivat siihen yhdistettyyn ja vielä saivat toimivaan kuntoon kaiken. Yksistään sähköjohtojen määrä auton keula- ja peräosien välillä oli uskomaton. Jos muistan oikein, jousituksen elementit piti ottaa siitä kolaroidusta, että sai sen hydraulisesti säädettävän alustan, mm. maavaraa sai nostetuksi napista, tuohon yhdistelmään. Olikohan siinä kolaroidussa ollut jotain etujousituksen osia rikki, mitkä tietysti uutena Suomesta silloin hankittuina maksoivat aivan järkyttävän paljon.
Tuollainen SEL 500, muistaakseni V8-koneella ja kaikilla herkuilla oli melko harvinainen ja harvinaisen kallis auto sen ajan Suomessa. Muistelen kuitenkin, että tämän rakentajien tarkoitus oli tehdä hyvä bisnes tuon auton kanssa. Kuntoon se tuli ja saivat katsastetuksikin, mutta lopulta se ei ollut kovin helppo myytävä. Autovahinkokeskukselta ostettu aihio, Saksasta ostettu ehjä auto ja sen haku, yhden talven iltapuhteet ja varmasti jotain piti vielä erikseen ostaa, oli menopuoli. Se hinta oli edelleen halpa verrattuna kolaroimattoman samanlaisen hintaan käytettynä, puhumattakaan uuden hinnasta. Ongelma vain taisi olla se, että sen hintaisia autoja ostavat eivät olleet oikein kiinnostuneita tuollaisen autotallissa syntyneen yhdistelmän ostosta, vaikka hinta olikin alle markkinahinnan.
- muisteli taas jaakkovaakko Henrin aloitteesta -
PS. Tämän päivän ilmastokeskustelun ja päästöjen kannalta tuollainen 80-luvun V8-koneinen SEL-Mersu olisi aika hutjakka peli?
