Peterille kiitokset hienosta kirjoutuksesta ihmisen käyttäytymismalleista, kaavoihin kangistumisesta, ja uuden hyväksymisen vaikeudesta! Toki tuollekin käyttäytymismallille historiallinen perusta ja sen takia geeneihin tarttuminen on olemassa; ensimmäisille kokeilijoille on ollut monessa asiassa turmakin tarjolla.
Kuten palstaa seuraavat ovat joutuneet monasti ennenkin lukemaan (siis jos ovat lukeneet...), hurahdin vajaa parikymmentä vuotta sitten, viiskymppisenä, moottoripyörien trialajoon ulkoiluharrastuksena. Siihen käyttöön on tehty sähkökäyttöisiä moottoripyöriä. Ja sellaista kokeilemaan ja arvostelemaan laitetaan sitten esimerkiksi joku maailman parhaista trialajajista. Ajaja, jolla on ikää kolmekymmentä tai vähän yli, ja joka on ajanut nelivuotiaasta polttomoottorikäyttöisellä trialmoottoripyörällä... Varmasti saadaan lausunto, että ei vastaa kaasuun niinkuin pitää, ei tee sitä tai ei tee tätä. Ongelma lähtee sieltä asti, että tämä ajaja on sisäistänyt polttomoottorin käyttötavat, puutteineen ja etuineen. Hänen moottoripyörässään tarvitaan kytkin, tarvitaan vauhtipyörämassaa, ja tarvitaan tietynlainen käyttäytyminen moottorin vetoa kevennettäessä jne. Hän on oppinut tietämään tarjolla olevan pidon paitsi tasapainoelimensä ja lihastuntonsa kautta, myös korvien kautta tulevan moottorin käyntiäänen perusteella, ja oppinut säätämään takapyörälle syötettävää tehoa kytkinpuolen etusormellaan.
Jos asiaa tuossakin osattaisiin lähestyä nollatilanteesta alkaen; siis otetaan vain polkupyörällä trialia harjoitellut pikkupoika, mietitään mitä siltä urheiluvälineeltä tarvitaan ilman painolastia polttomoottorikäyttöisen laitteen hallintalaitteitten järjestyksestä, ja mietitään, miten nämä tarvittavat toiminnot ovat saatavissa sähkömoottorista, ja miten niiden hallintaan tarvittavat säätimet kannattaisi sijoittaa ajajan käytettäviksi. Lopputulos voisi poiketa aika lailla nyt käytettävistä polttomoottorikäyttöisistä trialmoottoripyöristä, ja selvää on, että sellaisen aikuisen kuskin, joka on ikänsä ajanut toisenlaisilla hallintalaitteilla, on vaikeaa tai peräti mahdotonta omaksua uudenlaista käyttötapaa. Vaikka painolastina ei olisikaan asenne, vaan ainoastaan syvälle kehon vaistomaiseen käyttöön, lihasmuistiin, ajetut opit ja toimintamallit.
Trialajo on pienen porukan harrastama erikoinen urheilulaji ilman sen laajempaa yhteyttä elämiseen yleensä, mutta samantyyppisiin ongelmiin törmätään normaaliin liikkumiseenkin tarkoitettujen laitteitten kanssa. Suurin ongelma lienee asenteissa, mutta kyllä takana on myös todellisia ongelmia opittujen ja sisäistettyjen käyttötapojen kautta. Kaikissa asioissa murrokset vaativat veronsa, asennemuutokset aikansa. Sekä käyttäjissä että laitteitten suunnittelijoissa.
- innostusis filosohvaamaan jaakkovaakko, taas kerran -
