Totta puhuu kaima H, tosiaan tietosanakirjojen lisäksi kirjakerhokirjat olivat sellaisia mitä Kontti ei ota vastaan. Enpäs muistanutkaan.
Minä kyllä tykkään, kuten pikkupossutkin, ihan paperisista kirjoista, on huoleton ja kiva formaatti. Ja Martin linjoilla siinä että luen samoja kirjoja uudestaankin, jopa jännäreitä. Tokihan muistan esim Punaisesta Lokakuusta tai Bondeista tarinan loppuineen pääpiirteissään (maailma pelastuu) mutta kyllä niistä usein jotain uutta saa irti. Riippuu kirjasta tietysti. Esim Matti Röngän Viktor Kärppä-kirjat on julkaistu useamman vuoden aikana, minulla on ne kaikki, ja tuossa yhtenä syksynä luin ne kaikki putkeen. Paremmin sai "saagasta" kiinni sillälailla. Nyt viime syksynä luin Raid-sarjan alusta melkein loppuun (viimeinen kirja puuttuu), se on kanssa hyvä tarina kaikkine sivuhahmoineen. Paljon on myös sellaisia kirjoja joita en ole lukenut kokonaan tai luin vaikka en erityisemmin tykännyt, ne olen vienyt yleensä pois. Samoin aika nivaskan hävitin englannista suomeksi käännettyjä dekkareita ym, kun huomasin että alkukielisinä ovat parempia. Tätä viimeistä liikettä olen vähän katunut välillä kun mukulat alkaat nyt olla siinä iässä että pian olisivat voineet niitä alkaa lukea.
Muuton yhteydessä pian neljä vuotta sitten meilläkin pieneni kirjahyllytila ainakin kolmanneksella, toisaalta kirjoja tulee lisää vähän väliä. Hyllyistä olen poistanut kirjoja tosiaan Konttiin ja osa on varastossa pahvilaatikoissa. Ne laatikot pitäisi käydä läpi vielä uudestaan rankalla kädellä ja vaimokin on luvannut karsia oman puolikkaansa yhteisestä hyllystä. Mutta on siinä hyllyssä nyt melkein parin vaaksan verran tyhjääkin eli heti ei tarvitse mitään poistaa vaikka sattuisikin uusi kirja taas tulemaan

Ja isomummun Luxor-radiokin sinne mahtuu, vie yhden 40cm sekin.
Ennen olin sitä mieltä että "ainoa oikea" kirja on kovakantinen ja arvokkaan näköinen. Nyt ostan aina pokkarin jos sellainen on saatavilla. Uuutuuskirjoja saan joskus lahjaksi, ja joskus ostan käytettyjä kirjoja (Kontti, Huutonet, netti-antikka), niissä on usein kovakantisia. Pokkari on kevyempi kuin kovakantinen (tai tabletti), ja kun seljällään sängyssä lukee, ja tulee uni kesken, niin ei kopsahda nenään niin kovaa. Eikä nojatuolilukuhetken välitorkkujen aikana lattialle pudotessaan mene rikki, herätä koko taloa tai säikytä jaloissa koisaavaa koiraparkaa.
No, eipä mulla edes ole tabletissa kirjoja, joitain pdf-dokumentteja olen siitä koittanut lukea mutta melkeinpä nekin vain ensin silmäilen ja sitten printtaan jos alan tarkemmin lukemaan.
PS: Niinjuu, se Juurihoito on kyllä hyvä kirja, saattaapi olla Nousiaisen parhaita. Metsäjätti oli toinen tosi hyvä (mummiälestä), suosittelen.