Aihe: pulttien ja mutterien korroosiosuojaus

[Pekka Puoskari]

Mulla oli kaksi pyörää.
Vespa 180SS -65 ja Triumph TR6R -69.

Molemmissa oli kaikki sinkityt pultit ja mutteri umpiruosteessa. Osa muttereista ei auennut kuin kosanilla.
Vespassa oli sinkitys vissiin tehnyt myös joitakin galvaanisia reaktioita koska pultin ympäriltä oli syönyt peltiin valtavan reiän.

Molemmat olen nyt korjannut eikä minkäänlaisia merkkejä ruosteesta näy.
Eikä tuukia tarvitse laittaa mutterin ympärille jos siihen avainta laittaa.

Kun on rosteri ja hyvät koneet, niin se on siinä. Hyvää jälkeä syntyy ja tappelu ruosteesta loppuu siihen.

[Ipi Laaksonen]

Yleensä ne on umpiruosteessa koska vehkeet on seisseet ulkosalla,normaalikäytössä sähkösinkitys kestää vuosikymmeniä.
Kromattuihin pultteihin ei mitään "tuukia" tarvii väliin laittaa,elleivät ne ole kromattu päin v...ta (eli liian paksu pinta,mikä lohkeilee).
Varsinkin museo yms. vehkeissä mistä pidetään vähan parempaa huolta eikä pidetä taivasalla,sinkki kestää maailman tappiin 

[Seppo Ylhäinen]

Sähkösinkityt pultit kestävät vamasti pitkään, jos ei ulkosalla säilytä pyörää.

Tuo Pekan mainitsema galvaaninen reaktio, eli galvaaninen korroosio, onkin mielenkiintoinen juttu. Sinkityllä pultilla liitetty tavallinen rakenneteräsosa, ja se reiän ympärys, säilyykin korroosiolta paremmin kuin rosteripultilla liitetty. Itse rosteripultti kyllä säilyy jalompana metallina.
No, kun peltiosa on hyvin pintakäsitelty (maalattu) niin käytännössä ei varmaankaan tule ongelmia rosteripulttien kanssa.

Googlettamalla löytyy galvaanisesta korroosiosta juttuja.

T. Seppo Y.

PS. Minkähänlainen pulttien pintakäsittely lie ollut engelsmanneilla aikoinaan, kun vm. -49 BSA:ssa oli osa pulteista ja muttereista ihan kirkkaita vielä yli 60 v. jälkeen, vaikka esim. pyörän runko oli osittain pahasti syöpynyt. Joku sinkkipinnoite niissä ilmeisesti on. Perusainekin saattaa olla seostettua...

[Pekka Puoskari]

Ipi on kyllä alan miehiä, rohkenen silti sanoa että kangas
kromatun pultin tai mutterin päälle on se oikea tekniikka.
Itse kukin voi katsoa mitä muusta seuraa.

Kun olen laittanut, ja oikean näköiseksi tehnyt rosterin niin se tappelu ruostumisesta on loppunut siihen.

[Ipi Laaksonen]

Sähkösinkityt pultit kestävät vamasti pitkään, jos ei ulkosalla säilytä pyörää.

Tuo Pekan mainitsema galvaaninen reaktio, eli galvaaninen korroosio, onkin mielenkiintoinen juttu. Sinkityllä pultilla liitetty tavallinen rakenneteräsosa, ja se reiän ympärys, säilyykin korroosiolta paremmin kuin rosteripultilla liitetty. Itse rosteripultti kyllä säilyy jalompana metallina.
No, kun peltiosa on hyvin pintakäsitelty (maalattu) niin käytännössä ei varmaankaan tule ongelmia rosteripulttien kanssa.

Googlettamalla löytyy galvaanisesta korroosiosta juttuja.

T. Seppo Y.

PS. Minkähänlainen pulttien pintakäsittely lie ollut engelsmanneilla aikoinaan, kun vm. -49 BSA:ssa oli osa pulteista ja muttereista ihan kirkkaita vielä yli 60 v. jälkeen, vaikka esim. pyörän runko oli osittain pahasti syöpynyt. Joku sinkkipinnoite niissä ilmeisesti on. Perusainekin saattaa olla seostettua...

40-luvulla ei paljonkaan sinkitty,silloin käytettiin sinkin tilalla kadmiumia,joka on todella kestävä pinnoite (kestää mm.meri ilmastoa).Kadmium on tosin vähän harmahtava ja kiilloton pinnoite joten nuo vanhojen Brittien pinnoitteet voivat olla nikkeliä missä on kupari pohjalla.Olis mielenkiintoinen juttu löytää joku tuon aikakauden pultti,ja tutkia miten se on pinnoitettu.

[Pauli Piirainen]

Komppaan Pekkaa. Kyllä täytyy ihmetellä kun kirjoitellaan että nykyisin menetelmät kehittynyt, silti puhutaan kromauksen ja näköjään sinkikkipinnankin vahauksesta, olen varma että 50-60 luvulla kromi eikä sinkkipintoja  vahailtu, silti ne pysy hyvänä, ulkosäilytyksessäkin, kromi vielä 40 vuotta metsässä. Tämän päivän kromaus eikä sähkösinkitys ei juuri vuottakaan kestä ulkosäilytyksessä (on vielä olemassa koneita ja vehkeitä mitä ei voi säilytellä olohuoneessa), kromiosat jopa yhdessä kesässä. Taitaa olla nykyisin kuumasinkitys mikä osataan vielä tehdä oikein ja kestää, mutta saattahan sekin pinnoitus ajan saatossa kehittyä ja saadaan muutamassa vuodessa ruostuva kuumasinkitys.Kyllä rosteri ja hapis ainoa Konsti saada OIKEASTI kestävä lopputulos.

[Jouko Kuisma]

Menee vähän ulos tästä tipicista, mutta liittyy korroosioon ja rosteriin.
Muutama vuosi sitten tuli erään uudehkon uimahallin kattoverhous alas.
Tutkimuksissa todettiin, että asennusfi rma oli käyttänyt rosterisia kannatintankoja, kun oli spesicioitu haponkestävät.
Rosteri ei kestänyt uimahallin klooripitoista ilmaa kuin muutaman vuoden.

Toiseksi olen antanut itselleni kertoa, että noilla rosteri-ja haponkestavillä metalliseoksilla on erilaiset lujuusominaisuudet, kuin "tavallisella" teräksellä.
Sähkömiehen opinnot ei yltäneet noihin saakka, joten olen uskon varassa.
Nyt olisi mielenkiintoa noihinkin lujuusopin perusasioihin.
Joten kertokaapa.

[Martti Törmä]

Sen verran on kokemuspohjaista tietoa,että jos on ruostumaton pultti+mutteri jota joudutaan avaamaan ja taas kiristämään usein,ei kestä jengat.Mutterista tulee sorvi joka sorvaa pultin kaljuksi.Tämmöisessä kohteessa,esim. jokin luukku,pitää käyttää messinkimuttereita.
Liittyy varmaankin juuri materiaalin kovuuteen ja sitkeyden puutteeseen.

[Lauri Puirola]

Ruostumaton ja haponkestävä kierreliitos ei siedä mitään metallimujua siellä kierteen harjojen välissä.
Kyllä hitsaa itsensä kiinni kun mutteria käännetään. Ei pyöri suuntaan eikä toiseen.
Alumiinin kanssa on välillä samoja ongelmia.


L&K.

[Juha Packalen]

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin kyseessä ei kuitenkaan ole laiturin rakentamien. Eiköhän tuota entiöityä motukkaa pidetä aika huolella ja sitä ei jätetä talveksi lumihankeen seisomaan... Maantiesuolankin vaikutuksetkin ovat melko vähäiset;)  Ollisiko rosterin sekä jonkun erikois-sinkkauksen käyttö vähän yliampuvaa?
Sinkkaus jonkinasteisella passivoinnilla ei sitten ole lähelläkään mustan raudan väriä. Ilman passivointia sinkatut osat näyttävät ehkä enemmänkin vanhalta raudalta. Kun sinkkautin viime talvena osia, niin passivoinnista veloitettiin lisämaksu. Sitä ei siis ole pakko tilata. Kun ja jos kyseessä kuitenkin on entisöinti, niin pinnoitus materiaaleissa pitäisi kaiketi pysyä alkuperäisessä, tai ainakin niin lähellä kuin se on itsensä hyväksyttävissä. Oma hyväksyntähän siinä mielestäni on tärkeintä, eikä museokatsastajan.
Itse olen pistänyt kuvassa näkyvää kemikaalia tuonlaisiin paikkoihin jotka kuuluvat olla täysin suojaamattomia. Voisi vaikka toimiakkin? En osaa varmuudella sanoa kun ei ole pitkän päälle tuosta aineesta kokemuksia. Ongelma tälläisten kemikaalien kanssa on, että käsittelyn joutuu uusimaan aina sen jälkeen kun mutterin on avannut tai suojattu pinta on muuten altistunut kulumisella tai liottaville kemikaalelle. Kuluu varmaan siinä rytäkässä pinnasta pois.


[ylläpito on poistanut liitteen]