No vanhemmiten ihmisestä tulee sellainen (lasken itseni vanhaksi,liki 60)että vastustetaan kaikkea,ja epäillään nykyajan hömpötyksiä.Laskut kävin maksamassa pankin tiskillä,jonotin mummojen kanssa jotka haisivat valkosipulille ja siirtivät 60.000 markkaa tililtä A tilille B, jaa niin,47.000 markkaa vielä tililtä C tilille D,ja niinjaa,nostaisinkin 15 markkaa.Mummot hommasivat itsensä siihen tiskille juuri 11 aikaan ettei toivorikas haalariCortinamies ehtinyt sitten ruokatunnilla syödä mitään...Sitten pääsin helpommalla kun laitoin laskut kuoreen ja pudotin pankin luukusta sisään,vaati fyysisen läsnäolon...Posti AaPee toi kuitit ajastaan kotiin arkistoitavaksi...Sitten Suomalainen hyppäsi nykyaikaan ja ramppasi laskunivaskan kanssa pankin laskuautomaatille ja höyrysi 47-numeroisen tunnusluvun ja tilinumeroitten kanssa kun konepajan äijät murisi takana...Sitten hyppy tuntemattomaan,kylmää hikeä erittäen:pankkitunnus,voi räkä..Numerosarjojen takominen siirtyi pankintätiltä/tytöltä minulle,en tykännyt,ennenkuin viisas insnyöri keksi viivakoodinlukijan joka on hintaansa nähden kallis mutta säästää hermoja...Ja sokerina pohjalle:E-lasku,klikkaamalla maksat,päivämäärääkin pääsee säätämään,ei ehkä myöhäisemmälle?Eihän tämä ole raketti-eikä moottoripyörätekniikkaa,jos osaa käyttää tietokonetta osaa käyttää pankkijuttuja.Yhteydet on niin salattuja että on turvallistakin.Verkkopakkihomma vaatii kymmenkuntanumeroisen tunnisteen ja jatkuvasti vaihtuvan "salasana"numeron jotka pankki lähettää ystävällisesti hän.Nuorisokielellä:ei voi olla noin vaikeeta...
edit.:enää ei puutu kuin rahaa..