Aihe: Traktori marssi

[rauno yrjölä]

 Aamun uutisissa valitti kurjuuttaan mies Tuusulasta 110ha ,Mutta silmiin pisti epäkohta mies seisoi uutuuttaan hohtavan Jontkan edessä, Pikkuusen pilkotti Tuomiokirkon kupoli koneen takana. Vaatetuksesta huokui ,että on hyvin toimeen tuleva ammattilainen. Mies kehuskeli tekevänsä jopa  tr-urakointia toisilla koneillaan. Minä kysyin heti itseltäni voiko tuolla mennä todella noin huonosti. Arvatkaa mitä sain  heti vastaukseksi

[markkukovasin]

..Pyysikö haistamaan jotakin?

t. Markku

PS. Tänään noita rattoreita pääsee ihailemaan myös kaupunkilainen.

[mikko_koivusalo]

Tuollakin alalla on veroteknisistä syistä pakko investoida välillä ja isolla tilalla on oltava monta konetta, näin se vain menee.

Joka meinaa että tuohan on helppoa hommaa, valtion rahoilla vähä harrastella maanviljelyä, niin terve tuloa kokeilemaan. Mä oon tuota hommaa jonkin verran nähnyt.

[Martti Törmä]

9750 euroa jäi minulle ja emännälle tuloja yhteensä maataloudesta viime vuodelta.Olen siis hyvin toimeentuleva viljelijä verrattuna keskimääräisiin,jotka saivat nolla-tai miinustuloksen.Lehmiä kun pidin keskimääräiset tulot meillä yhteensä olivat n. 24000e/v.Sillä tuli aika hyvin toimeen,tietenkin isosta kiinteistömassasta tulee myös isot kulut joten mitään extra leveää elämää ei niilläkään tuloilla eletty.
Minulla viime vuoden tulokseen vaikutti se,että syyskuun puolivälissä rahat olivat käytännössä loppu,joten hain 10 tuhatta euroa lainaa ja myin n.hehtaarin alan puut.Ilman näitä toimenpiteitä tili olisi ollut lokakuun alussa 5000 euroa miinuksella,siinä tilanteessa on aika turha lähteä kauppaan ruokaostoksille,parempi syödä kynsiään.

Ilman edes kohtuu isoja ja kunnollisia koneita näitä töitä ei pysty tekemään,minullakin on useita traktoreita,uusin on 11 vuotta vanha,sitten löytyy kyllä15,31,32,42 ja48 vuotiaatkin.Oikeen iso traktoriporvari siis.Nykyiseen viljanviljelyyn traktoreita on 2 liikaa,mutta eipä noissa 42 ja 48 vuotiaissa enää paljon pääomia ole kiinni.Vanhimmalla prutkulla ajotunnit jää varmaan 10 tuntiin vuodessa.
Lehmätouhuissa tarvitsin yhtäaikaa 4 traktoria,niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin,yhdessä oli niittokone,toisessa hinattava silppuri,kolmannella ajoin kuormat ja neljäs pyöritti lietsoa joka heitti tuorerehun torniin.Jos olisin yrittänyt tehdä nämä työt kahdella traktorilla aikaa olisi mennyt ehkä neljä kertaa kauemmin.Rehunteko on semmoista hommaa että se pitää tehdä n.5 päivän aikana,eli jos sattuu olemaan viisi päivää satamatta,niin silloin tehdään 18 tunnin päiviä.Kahdella traktorilla ja jatkuvilla peräkoneiden vaihdolla sateet olisivat ehtineet pilata koko rehusadon,sitä ei vain voi tehdä 20 päivää.Paalirehun voi tehdä kahdellakin traktorilla,kunhan on helposti kytkettävä niittomurskain.

En tiedä suostusiko talonrakentaja nykypäivänä palkkatöihin jos sanottaisiin että saat käyttää vasaraa,kirvestä,puukkoa ja höylää,tai putkimiehelle annettaisiin rautasaha ja tongit.

Jos aiheuttaa kateutta tämä vuodatus,niin Maaseudun Tulevaisuus kouraan,seuraavan kahden vuoden aikana tullee olemaan paljon tiloja myynnissä,pääsee kokeilemaan viljelyä,mielenkiintoista ja mukavaa työtä tämä parhaimmillaan on,joskus tulee niitä päiviä kun kaikki vituttaa.
Mutta missä semmoisia töitä olis jossa koskaan ei vituttas.

[Pekka Hakkarainen]

Matti Törmä: erittäin hyvä kirjoitus.

[Martti Törmä]

Kiitos.

[Risto Saastamoinen]

Martti puhuu totta. Omakohtainen kokemus perustuu siihen, että ostin kolmekymppisenä kotitilani ja sitä olisi sitten pitänyt lähteä kehittämään. Olin kuitenkin peltiseppä-maalari enemmän kuin viljelijä joten muutin tuotantorakennuksen korjaamoksi. Rahaa siihenkin paloi mutta päivääkään en ole katunut, olen seurannut maatalouden kehittymistä kauhulla ja pelännyt tätä päivää selkäytimessäni. En voi ymmärtää miten neuvojat kiertävät tiloilla sanomassa että nyt sinun on tehtävä näin suuri miljoonanavetta jos meinaat siihen saada eu-tuet. Sitten mavi ilmoittaa ettei niitä tukia nyt tulekaan kun meillä ei pelaa joku ohjelma ja katastrofi siitä tietenkin seuraa, isommat metät on useimmilla myyty ja harvennushakkuut tuottaa tappiota. Rakennukset vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Konekantaa on pakko uudistaa, vanhoilla resuilla ei rehunteko suju viidessä päivässä. Jos teet pienen virheen jonkin peltoalan tms ilmoittamisessa tuet menee niiltäkin aloilta joita virhe ei koske. Neuvostoaikaista komentohommaa ja kyykyttämistä koko touhu.
Ja kateellisia piisaa. Kylillä kuulee koko ajan rutinaa maataloustuista. Kohta saa jokainen kasvattaa ruokansa, suunta on sellainen. Hintaa ulkomaiselle sapuskalle tulee kun otetaan huomioon kaikki kärsimys mikä kotimaan ruuantuotannon alasajosta johtuu. Siinä on suomen kaikkien raunojen ja muitten kateellisten alaleuka moneen suuntaan vinksallaan kun käteen lyödään kuokka ja usutetaan pakkashuuruisen suon laitaan, alas kasvattaa pottuja pesueellesi jos meinaat sen ruokkia. ...tana.

[Reijo Huhtakangas]

Kyllä Matti kirjoitti asiaa, maatilan toimintaa ja viljelijöiden elämää sivusta seuranneena en tosiaankaan ole kateellinen, vaikka siellä uudehkolla rattorilla ajellaankin, ja se jopa kiiltää.... Tosin siksi kun isäntä ei halua tehdä töitä paskaisilla koneilla, pitää ne puhtaana, onpahan ainakin yksi ketutuksen aihe vähemmän 

Rahasta niillä tuntuu olevan kovastikin tiukkaa aina välillä, onneksi sillä emännällä on vakityö "maalikylillä" se mahtaa olla elinehto siinäkin taloudessa.

[Risto Saastamoinen]

Rahasta niillä tuntuu olevan kovastikin tiukkaa aina välillä, onneksi sillä emännällä on vakityö "maalikylillä" se mahtaa olla elinehto siinäkin taloudessa.

On kuultu että se emäntä jolla on vakityö maalikylillä, hankkiutuu asumaan sinne työn lähelle ja jättää isännän lypsämään tyhmät lehmänsä ite, parraat vielä jättää kakaratkin isäntäparan harteille... isäntä sitten maksaa taloa ja muuta omaisuutta toiseen kertaan kun emäntä ottaa tasinkona omansa... en tarkoita tietenkään yllämainittua tapausta mutta noin yleensä.

[Reijo Huhtakangas]

Rahasta niillä tuntuu olevan kovastikin tiukkaa aina välillä, onneksi sillä emännällä on vakityö "maalikylillä" se mahtaa olla elinehto siinäkin taloudessa.

On kuultu että se emäntä jolla on vakityö maalikylillä, hankkiutuu asumaan sinne työn lähelle ja jättää isännän lypsämään tyhmät lehmänsä ite, parraat vielä jättää kakaratkin isäntäparan harteille... isäntä sitten maksaa taloa ja muuta omaisuutta toiseen kertaan kun emäntä ottaa tasinkona omansa... en tarkoita tietenkään yllämainittua tapausta mutta noin yleensä.

Tässä minun tuntemassani tapauksessa se emäntä kylllä  asuu kotona ja osallistuu maatilan töihin silloin kun ei ole töissä, mutta viikonloppuihin se työpanos tietysti rajoittuu enimmäkseen.

Olen minäkin noista mainitsemistasi tapauksista kuullut, kaikki naisihmiset eivät sitten jaksakaan sitä emännän elämää, eikä ne aina jaksa isännätkään, eipä silti.

[Risto Saastamoinen]

Lisään vielä että täällä ollaan täysillä mukana rattorimarssilla, henkisesti. Mullakin noita vanhoja resuja piisaa, -67, -73, ja -94 on vuosimallit. 
Ei näy sitä tuoretta Lamborghinia josta joku täällä mainitsi. Niillä reuhuan metsäpuolen töitä minkä jaksan, viimeksi metsätalous tuotti voittoa vuonna 2003, seuraavan vuoden tappiot pystyin vähentämään vasta 2014... nyt on metät suunnilleen syöty eikä konekanta kiillä, kärrykin on jostain 60-luvulta.

[Martti Törmä]

Meillä kun tuo emäntä on Mamu,saksalainen,aikuisena tänne muuttanut.Kielitaito ei riitä,ikää on liikaa,työmarkkinoille lähes kelpaamaton siis.
Minä taas vain maatalouskoulun käynyt,16 vuotiaasta asti vain maataloustöitä tehnyt,nyt 52 vuotias.Eipä työnantajat paljon tule töihin kyselemään.Varsinkaan jos heti sanoo,että tarvitsen sitten kylvölomaa pari viikkoa ja ajankohdan ilmoitan päivää ennen kun aloitan.
Kyllä ne ennen ottaa jonkun nuoremman työhaluttoman,näin se vaan on nykymaailmassa.

Maatalouden tulevaisuus koko euroopassa on erittäin huono,luonnonvarat vähenevät koko ajan,josta seuraa kustannusten jatkuva nousu.
Maailman väestö kasvaa hillitsemättömästi,sama määrä varallisuutta pitäisi jakaa yhä suuremmalle määrälle suita,tämä johtaa köyhtymiseen.
Millä se köyhä ostaa sen ruuan.Miten viljelijä voisi myydä ruokaa yhä halvemmalla kun kustannukset vain nousevat.Tämä yhtälö on täysin mahdoton,jonkun pitäisi maksaa siitä että köyhä pystyy syömään ja saman maksajan pitäisi maksaa viljelijälle että hän pystyy viljelemään.
Mistä tämmöinen ihme löytyy?Veronmaksajistahan se löytyy,mutta kuinka kauan,kenen selkäranka katkeaa ensin,viljelijän,veronmaksajan vai köyhän.Ei tässä oravanpyörässä kukaan yksin ole,se koskettaa kaikkia maailman ihmisiä,paitsi tietysti Wahlrooseja,Trumppeja ynnä muita.

Enkä minä moiti Raunoa,mistä hän voi tietää paljonko Tuusulan viljelijällä on velkaa ja kuinka tiukilla hän on.En minäkään tiedä.

[Pekka Puoskari]

Täällä Torniossa praatima kerran tuopin ääressä että mitä tehtäis seuraavaksi.

Joku hokasi että miten olis Tornio Torino rattoreilla.
Mie olin lähössä 1951 harmajalla bensa Fergulla ja yksi kaakamolainen 35 massikalla.
Homma kuitenkin lopahti ponsoroiden puutteeseen.

[Risto Saastamoinen]

Joo, näin. Kyllä minuakin korpee nämä näennäisviljelijät joilla on satoja ellei tuhansia hehtaareja viljeltyä ilman meininkiäkään tuottaa viljaa,, tukien takia ollaan viljelevinään, hyväpalkkainen toimi jossain tai iso eläke, nämä ottaa kyllä pannuun, ja niitä totisesti suomessa riittää.

[Martti Korhonen]

Ikävää seurattavaa tämä on tällaisen aivan muihin hommiin suuntautuneen kaupunkilaisenkin näkökulmasta. Kirjoittelin asiasta muutaman tuumauksen oman alan, eli kulttuuriperinnön näkökulmasta.

Vaikkei Suomi olekaan varsinaisesti maatalouspainotteinen maa ollut pitkään, on maanviljelys kuitenkin jollain tapaa suomalaisuuden ytimessä. Kun ajatusta suomalaisuudesta alettiin 1800-luvulla ajamaan, niin maaseutuhan siinä oli päällimmäisenä. Siitä kirjoitettiin, sieltä lähdettiin opiskelemaan ja siellä luotiin merkittävä osa siitä, mitä suomalaisuudesta tuli. Siellä on myös valtaosan juuret, ei tarvitse kuin 2-3 sukupolvea mennä taaksepäin niin takuulla lähes jokaiselta suomalaiselta löytyy yhteys maanviljelykseen. Suomalainen kulttuuriperintökin on vahvasti maaseutuun linkittyvä: Kalevala, kultakauden taiteilijat, säveltäjät ja kirjailijat ovat sieltä innoitusta saaneet ja niin edelleen. Maanviljelys kuuluu siihen ihanteelliseen kuvaan Suomesta, mikä monilla nykyään yhä on: rauhaa, kauniita järvimaisemia, puhdasta ilmaa, peltoja ja lehmiä.

Kulttuuriperinnöstä löytyy myös ikävämpi vertaus. Nimittäin torppariasia. Torppareiden ahdinkoa on pidetty tärkeänä tekijänä sisällissodankin syttymisessä. Niinhän se on, että suota, kuokkaa ja Jussia pidetään yhtenä keskeisimpänä sanakolmikkona kun on suomalaisuudesta kyse. Maalaisväen hankalia oloja säälitään silloin, kun luetaan Täällä pohjantähden alla. Se myötätunto häviää sillä hetkellä kun kävellään ruokakauppaan.

Kyse on kaikkien meidän historiasta, eikä sitä sovi unohtaa. Ikävä kyllä Suomessa ei tunnuta järin arvostettavan kulttuuriperintöä. Sitä, miten nykypäivään on tultu ja mistä olemme lähtöisin. Nämä asiat ovat tietysti varsin kaukana käytännön elämästä, eikä ne viljelijän kukkaroon täytettä tuo. Kun on tili miinuksella ja sähköt katkeaa niin toki käteinen on tärkeämpi juttu. Mutta siitä tässä myös on kyse. Koko suomalaisuutta erittäin voimakkaasti määrittänyt elämänmuoto on ajettu huonoon jamaan yhteiskunnan taholta. On päässyt unohtumaan, että joitain asioita ei passaisi lyhytkatseisuudessa ajaa alas. On tässä kyse muustakin kuin vain tärkeästä kulttuuriperinnöstä: kotimaisen ruokahuollon alasajaminen nyt on vaan pöljyyttä myös käytännön tasolla.