Minä rohkenisin olla tuosta jossain määrin eri mieltä. Kasvu, aito sellainen, on tuottavuuden kasvua. Se on ihan eri asia kuin ylikulutus. Tuottavuuden kasvun myötä kauhea määrä ihmisiä on noussut pois köyhyydestä.
Jos taas kasvu perustuu luonnon pilaamiseen, niin kuin se nyt osittain perustuu, olen tietenkin samaa mieltä, että sellainen kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Markkinatalous ei osaa hinnoitella esimerkiksi ilmaston pilaamista, se hinta pitää asettaa muulla tavoin.
Tämä ilmastonmuutoskysymys ratkeaisi parhaiten sillä, että hiilidioksidipäästöille laitettaisiin hinta. Silloin markkinatalous alkaa toimia siihen suuntaan, että ympäristön kannalta parempia (ja samalla halvempia) menettelyitä syntyy. Tietenkään se, että hiilidioksidipäästöille laitetaan hinta vain Suomessa, ei auta mitään, siinä vain sahataan omaa oksaa. Vähintään EU:n ulkorajoille jonkin sortin hiilitulli, se auttaisi jo enemmän.
Jos tavoitteena on edelleen nostaa kehittyvien maiden ihmisiä pois köyhyydestä, se ei voi tapahtua mitenkään muuten kuin tuottavuuden kasvun avulla. Siinä tavoitteessa "jatkuva" tuottavuuden kasvu on välttämätöntä. Sitä en osaa sanoa, kuinka pitkä aika on "jatkuva", mutta ei ole ainakaan meikäläisen elinajan ongelma se keskustelu.
Siitäkin olisi varmaan hyödyllistä keskustella, mitä tarkoitetaan "ylikulutuksella". En minäkään erityisemmin arvosta kiinalaisen krääsän kulutusta. Mutta moni tuntuu arvostavan, mikä merkitsee niille "monille" parempaa elintasoa heidän näkökulmastaan.
Ehkä arvoisat keskustelijat voisivat kertoa, miten ymmärtävät termin ylikulutus.
