Aihe: Huonoin auto

[Pentti Eskelinen]

. Ajelin sillä muutaman kuukauven, vuan sitten venäjänmualaenen insjnööri tykästy siihen niin kovasti, että vei sen Pietariin.

 Pena antanu itteesä höplästä vetää pahemmankerran.   

 Se oli teknikko ja auto lähti Solovetskiin.
 

Kyllä se oli insjnyöri, kun sillä kerta oli semmonen insjnyörikarvahattukii piässä. Teknikkohattu on ihan toesennäkönen, minä tiijän kun mulla on itellä semmonen.
Ja pietarilaenen se oli, siitä tiijän kun oun käyny ihan ite Leninkraatissakkii, ja se oli kyllä ihan samannäkönen kun joku sikäläenen Mihaili jonka näin sillon siellä. 

Mutta mulla kanssa on ollu irtovaehekepillä varustettu auto, mutta se oli Eskortti. Onko Latassakkii muovinen kepinjuurimutteri?

[Risto Nurmi]

On se muovinen, muttei mutteri. Se on semmonen kruunusokka.

Tämähän on muuten pikku hiljaa kääntymässä "paras auto" -keskusteluksi.  Neljä Ladaa on mullakin ollut, ja lisäksi se isän auto, jolla opettelin aikanaan ajamaan. Lada oli kyllä hyvä kaikessa auton perustoiminnoissa - myös ruostumisessa.

[Hannu Hartikainen]

Mutta mulla kanssa on ollu irtovaehekepillä varustettu auto, mutta se oli Eskortti. Onko Latassakkii muovinen kepinjuurimutteri?

Escortissa,Caprissa ja Taunuksessakin oli muovimutteri minun havaintojen mukaan.Granadassa vasta oli teräksinen jos oli oikea siihen kuuluva E-type laatikko.
Ei ole keppi jäänyt käteen silti vaikka kaikkia niitä olen ajanu mutta vanhemman mallin(70 luvun) Volvo maasturissa pari kertaa jäi keppi käteen ja sen sai kyllä painettua takaisin että pääsi varikolle.Paha paikka,olin juuri kynnnöspellolla sutimassa(työajalla viihdyttämässä itseäni)..Uudemmassa oli jo tukevaa tekoa ja siinähän tais olla ilmajarrutkin? ja kässäri semmonen mukava lyhyt vipstaaki mikä sihahti kuin kuormureissa.

Eikait näistäkään mikään niin huono auto ollut..Capri hiukan kivirekimäinen ja irtoperäinen kyllä..Onhan  Escossa samantapainen(vaatimaton) alusta mutta liekö painojakauma parempi,eikait sillä rallissa muuten ois pärjätty.

[Pentti Eskelinen]

Mutta huvittavinta oli kanssa autoilijoiden käyttäytymisen muutos, kun hyppäsi Passatin ratista Ladan rattiin.

Hyvin toimeentuleva (tuttava) kapellimestari muutti Espoon Haukilahdessa rivitaloon 1980-luvulla. Hän oli itse täysin tyytyväinen Ladaansa kulkuneuvona, muttei pitkään kestänyt naapurien painostusta, vaan vaihtoi sen sitten Volvoon. Näin hän minulle  itse kertoi.

Minusta on kyllä hölmöä ja joskus vähän surullistakin ajatella autovalinnan liittyvän jollain tapaa elintasoon tai käyttäytymiseen.

Ei se mittää hölömöö ou, ei aenakaa minusta.

Sillon kun mulla on joskus harvoen ollu joku vähä parenpi auto, niin semmosta oun aena pitäny sakkopaekalla pihassa parkissa, nii että varmasti kaekki talon asukkaat sen näkköö ja tajuvaa että minähän se oun joka sillä ajelen.

Nuo nykyset Volovot oun pitäny tuolla virallisella parkkipaekalla semmosen 50 :n metrin piässä pihasta, vähä silleen niinkun näkösuojassa.

Ja sitten kun on vielä nuistakii halavenpija autoja ollu, ni ne oun parkkerannu etemmä jonnekkii toesen kavun varteen, ja luikkinu sieltä sitten talon takana olevan puiston läpi kottiin. 

[Jaakko Latvanen]

Tuosta irtoavasta vaihekepistä tuli taas assosiaatio nuoruuteen, saanko selvittää?  Selvitän kuitenkin:

Vanhemmat saivat 60-luvun alussa hankituksi kesämökkitontin, ja sinne pienen saunamökin.  Olin silloin 12-vuotias.  Ja miulla ois joskus ollu viikonlopuks muutakin hommaa ko siellä mökillä olo.  Yhtenä houkuttimena sain sitte ajaa autolla muutaman viimisen kilometrin pientä hiekkatietä.  Paluumatkalla oli jonkinlainen ylämäki siinä, ja isän vanhankansan autoiluoppien mukkaan piti hyvissä ajoin mäen alla laittaa kakkonen päälle, sillä sitten pääsee mäen ylös.  Auto oli Skoda Octavian esiaste 440, rattivaihteella.  No minä olin sitten kerran sitä mieltä (ehkä silloin olin jo neljän- viidentoista, kun piti periaatteessa tehdä toisin kuin neuvottiin...), että voi siihen mäkeen mennä kolmosellakin, ja sitten vauhdin pudotessa heittää kakkoselle.  Ja niin teinkin, paitsi että reippaassa vaihtosuorituksessa vaihteensiirtolinja irtosi laatikon päältä, vaihde jäi vapaalle ja keppi holtittomaksi.

Jollain puutavaralla saatiin auto tuetuksi sen verran irti maasta, että isä sopi ryömimään selällään auton alle, ja sieltä sokkona painetuksi siirtovivun laatikon yläpuolelta paikalleen.

Eikä sitten vähään aikaan taas minun ajovuoroa ollutkaan... mutta Skoda oli kuitenkin hyvä auto, kuten sitä seurannut, muutamaa vuotta uudempaa mallia ollut Octaviakin.  Se oli vielä meillä, kun tulin ajokortti-ikään, ja sillä pääsin sitten jo iltarientoihinkin mukaan, ja saattaa niiltäkin ajoilta joitain kepin paikalleen sovituksen yrityksiä muistin sopukoissa olla?

jv

[tuomo jylha]

Voishan sitä ottaa niskan vääräks lainaa ja ostaa oikeen viimesen päälle Mersssun niin näkis naapuritkin, että kyllä meillä hyvin pyyhkii. Ja saisipa ajaa aina kaupassakin oven eteen, kun tuulikaappiin asti ei ovesta sovi ajamaan. 

Ei saa sortua rasismiin ja jättää autoa kauppojen ovien eteen. Ne paikat on varattu runsashameisille.

[Reijo Huhtakangas]

Alfassa on muovinen vaihdekepin nivel, siis se osa mihin keppi tulee kiinni, se tuppaa halkeamaan vanhuuttaan, halpa osa sinänsä maksaa muutaman kympin vain, kiinnitetty se on kolmella 6 mm ruuvilla joitten kannat ovat näkösällä kuin sian ottassa kun vain sen nahkapussin irrottaa kepin juuresta,

Siihenpäs se homma sitten toppaakin, italiaano kun on pistänyt mutterit sinne alapuolelle ja niihin pääsee käsiksi nostamalla auton ilmaan, irrottamallla käsijarruvaijerit ja pakoputken ja sitten vielä luukun auton lattiasta, jotta ne mutterit pääsee näkemään, ja sen jälkeen tarvitaan 2 asentajaa irrottamaan se muovinpalanen, koska niitä muttereita täytyy pitää kiinni 10 mm,n hysyllä alapuolelta, kun toinen monttööri avaa niitä yläpuolelta....

[Henry Eklund]

Työkaverilla oli kadetti ja kun rupes kuulumaan ylimääräistä ääntä niin vaihdekeppi irti ja puolisen litraa öljyä ja taas kulki, me raskaspuolen poijaat annettiin sae 140 öljyä joka rupes pysyyn loodassa. Tämä samainen veijari ajoi 750cc Hondalla hirveen ja heräs sairaalassa niin ekat sanat oli kuinka Hondalle kävi, ylläpito taitaa taas poistaa tämän. Pyörä oli ojassa vähän vilkut vinossa, se itse törmäs hirveen jo jäljistettiin ja lopetettiin.

[Henri Riekki]

Auto oli Skoda Octavian esiaste 440, rattivaihteella.  No minä olin sitten kerran sitä mieltä (ehkä silloin olin jo neljän- viidentoista, kun piti periaatteessa tehdä toisin kuin neuvottiin...), että voi siihen mäkeen mennä kolmosellakin, ja sitten vauhdin pudotessa heittää kakkoselle.  Ja niin teinkin, paitsi että reippaassa vaihtosuorituksessa vaihteensiirtolinja irtosi laatikon päältä, vaihde jäi vapaalle ja keppi holtittomaksi.

Tuollaista Skoda Spartak -mallia katselin joskus tosissaan harrasteautoksi, erittäin hieno ja koneeltaan vielä lujahko skoda. Säilyneiden yksilöiden hinnat vaan oli nousseet epäskodamaiseen luokkaan (reilusti yli 3 tonnia) joten asia on jäänyt

[tuomo jylha]

Mutta huvittavinta oli kanssa autoilijoiden käyttäytymisen muutos, kun hyppäsi Passatin ratista Ladan rattiin.

Hyvin toimeentuleva (tuttava) kapellimestari muutti Espoon Haukilahdessa rivitaloon 1980-luvulla. Hän oli itse täysin tyytyväinen Ladaansa kulkuneuvona, muttei pitkään kestänyt naapurien painostusta, vaan vaihtoi sen sitten Volvoon. Näin hän minulle  itse kertoi.

 Eipä ole hääppöinen asuin ympäristö jos elämä on pitänyt naapureiden painostuksesta rakentaa pyhän peltilehmän ympärille. 

 Onneks minun ego on niin pieni että se mahtuu oikein hyvin näihin käteis kotteroihin. Itsetunto on taas niin suuri että muiden ihmisten mielipiteillä ei ole vaikutusta minun autokaupoille.

[Henri Riekki]

Samaralla tulee monesti ajettua ihan pilailumielessä, neuvostoliiton hienolla saavutuksella. Mutta pilailut on meneet hukkaan; yllättävän tyhmääkin porukkaa liikkuu täysivaltaisten joukossa, näkee siitä miten samaralla ajavaan suhtaudutaan. Katsotaan säälivästi, jotkut haukkuu vieläkin kommunistiksi, jotkut köyhäksi. Ohituksissa saa ajaa 160 mittarissa että pääsee ohi, kun yritetään aina estää. Ainoa positiivinen poikkeus on se huligaani, joka säästi noin säälittävän auton hakkaamisvimmataan. Lähes museoikäiseksi hyvin säilyneeksi autoksi tuota ei tunnu kukaan ymmärtävän. Eräs nyt jo entinen ystävä näytteli ettei tunnekaan, kun menin häntä hakemaan samaralla työpaikaltaan, olisi pitänyt käydä kotona vaihtamassa kulkupeli corollaan että olisi suostunut kyytiin. Sai kävellä

[Jaakko Latvanen]

Mie kyllä mielellään ajelisin jakuvaarilla tai ees isolla volvolla.  Vaan ei oo viime vuosina autonvaihtovaiheessa ollu lompakossa tarpeeksi täytettä... Vennäin vehkeisiin oon luvannu olla tarttumatta, tai sitte voin tarttua ko raja on palautettu entiselle paikalleen.  Mutta ei oo miulla mittään sitä vastaan, jos toiset niillä ajelee.

Siitä rajalinjan tarkistuksestahan on nyt taas toiveita, kun naapurin saari oikein julkisesti lupas, että jos ihmiset vain tahtoo...

jv

[Jani Kaasalainen]

Erehdyin ostamaan vuonna 1995 ensimmäiseksi autoksi Taunuksen. Sillä sai päivän ajaa ja viikon korjata. Kun ostin seuraavaksi 242 Volvon ehdin jo luulla, että bensamittari on rikki, kun viisari laskee niin hiljaa, mutta johtuikin siitä, että Volvo vei luokkaa ämpärillisen sadalle ja Taunus kaksi. Vannoin, että ei enää ikinä Foortia käyttöautoksi, mutta siitä tuli nyttemmin lipsuttua ja on menossa neljäs Transit putkeen. Taunusta seurannut Volvo olikin sen verran hyvä peli, että käyttöauton merkki vaihtui vasta sitten, kun tuli pakettiauton hankinta ajankohtaiseksi.

Tane oli ainoa autoistani, jossa on jäänyt vaihdekeppi käteen vaihtaessa. 

Leimalle mennessä jarrut, jotka siihen asti toimivat normaalisti, alkoivat puoltaa pari kilometriä ennen katsastuskonttoria. Hain kumminkin vikalistan, kun oli aika varattuna ja viat tuli laiteltua jossain vaiheessa siinä kuukauden ajoajan aikana. Sitten kun oli tarkoitus käydä leimalla hajosi kytkin. Viikolla piti käydä lukiossa mopolla, joka onneksi oli vielä myymättä, viikonloppuna sitten naapurin halliin rasvamontun päälle kytkintä vaihtamaan. Kytkin tuli kuntoon ja kun piti lähteä viimeisenä ajopäivänä katsastukselle, startti hajalle tällä kertaa...

[Risto Saastamoinen]

Janin Taunuksen katsastusyritykset kuulostaa tutulta, mulla oli Capri 70-luvulla ja aivan samat kuviot... onneksi tarvitsin katsastaa sitä vain kerran mutta yrityksia oli monta. Vaan ihminen ei opi, aikaa meni 40 vuotta ilman capria ja taas... tämä nykyinen meni onneksi laakista läpi mutta miksi se sitten piti purkaa osiksi, vastaleimattu auto... on se niin...

[Henri Riekki]

Kun Foorteihin siirtyi puhe, niin osaako vielä kukaan vastailla tuohon mitä kyselin aiemmin? En kyllä taida ostaa eskoa takaisin vaikka olisi olemassa, mutta kivahan se olisi tietää

mitähän kautta voisi jäljittää 80-luvulla rekisteristä poistetun auton? Tai siis tiedot viimeisestä omistajasta. Pitäisi löytää lapsuuskodin huonoin auto, Escort 1100 -73 (LAE-642), jonka konepellillä istumassa minut on aikanaan valokuvaankin ikuistettu. Todennäköisestihän tuo kyllä on romutettu, kun netin rekisterihaut, 16258-hakupalvelu ym. ei löydä mitään tietoja. Perimätieto kertoo useista koneremonteista, joita tuohon piti tehdä melko alkeellisin välinein vetojen hävittyä. Mm. porakoneen teräsharjalla tehty venttiiliremontti kuului tehtyjen listalle. Ikinä ei jarrut kelvanneet korjaamatta katsastajalle. Aikanaan vaihtoon vietäessä se oli suomussalmi-Kajaani välillä tiputellut vähitellen pyttyjä pois pelistä. Hyrynsalmen Koninvaaran oli juuri ja juuri päässyt ykkösellä ylös. Lopulta autoliikkeen pihassa kävi enää yhdellä pytyllä, mutta oli kelvannut vaihdossa Lada 1200 S:ään (Valtavan tehokas tykki kuulemma escon jälkeen, päätyi venäjälle 90-luvulla). Aina kun jossain tulee vastaan keltainen MK1 Escort, tulee kuitenkin mietittyä että olisiko se sama laitos ehjättynä.