Aihe: Rumaa puuta, niin rumaa puuta se on.

[Tapsa Leskinen]

Tollasen pystin sitä laakeri puumetallia sain aikoinaan työnantajalta

Toi painaa 1,9kg sekä kovuudeltaan vastaa.. jotain
on myös jonkun ihmisen, ehkä monenkymmenen vuoden, käsityö Afrikasta
pitäs mitata tilavuuspaino...hmm

Meillä oli vastaavanlainen matkamuisto. Paljastui myöhemmin plankatuksi/maalatuksi tavis puuksi.

[Henry Eklund]

Paino sen kertoo onko jotain kovaa, meillä muistona elefantti ja jessus ku on painava. Ei varmasti kellu vedessä, kerran soi ovikello ja musta mies esitteli siinä myymisiää kun sisälle ei uskaltanut tulla meidän koiron takia. Ostin yhden kämmenen kokosen kilpikonnan ja ei varmasti kellu, viikon kehui sitä veistäneensä ja maksoin mitä pyysi (20€). Siinä tehtiin kauppa jossa kummatkin tyytyväisiä, nyt harmittaa etten ostanu lahjaksi muita eläin hahmoja joita oli paljon. Sais tulla uudestaan myymään, onko itse tehnyt ei niin kiinnosta mutta se ei ole kerjäämistä vaikka raukka oli polvillaan ja esitteli hienoja elukoita.

Mutta vielä puusta, mulla on saaressa liiteri mahonkia, jotain Finleissonin koneita purettu kun sisäpuolella on vaaksan välei semmosia posliini kuppeja, jotain lankapuolia niissä pyörinyt. Ei lahoa mutta perustukset pettää, hikkory puun paloja oli paljon mutta mihinkähän lienee menneet. Paappa niistä vasaran varsia teki, semmonen leka jossa kaksi hammasta sai myös varren muttei ollut hyvä ku otti käpäliin ku kiveä löi. Mulla paljon kiviä vessa polulla jotka selvästi ruostuu ja murenee iskusta.

Noo taas mentiin ohi aiheen.

[Kari Rautiainen]

Afrikasta saatiin Tambuti nimistä puuta kahvoiksi.
Kaveri hioskeli siitä kahvan. Aamulla silmät niin turvoksissa ettei auki mitenkään. No selviteltiin vähä. Senverran myrkyllistä että jos siitä tulet, ja paistaa jotakin, niin sairaalareissu tiedossa. Mutta nättiä puuta kyllä.

[Henry Eklund]

Kaveri sai jotain ihmeellistä puuta, ei kovin painavaa mutta kovaa. Eikun tekeen hirvikivääriin uutta tukkia, semmosella onko kone viila sitä hioi ja meni silmät ihan umpeen. Viikko sairaalassa antibiootti tipassa, annoin lainaksi Kemiran tekemän sotilasnaamarin niin sai valmiiksi. Ikänsä tehnyt tukkeja, ilman suojaimia tietty. Rautsinki kannattaa vähän varoa, kyllä koivusta ja omenapuusta saa turvallisesti komeeta.

Vaikkei osta/myy palsta niin kysyn paljonko mun pitäis eläkkeestä säästää et yhen saisin ostettua, mulla on noita lapin turiste puukkoja seinällä mutta häpiävät oikean jenkki sotilaan puukon vieressä. Mullahan on pistimiä jolla piikkilanka katkee, mutta oikea Suomi puukko puuttuu. Mulla on sitten kaikki esillä ja jos tiedän tekijän teen hienon kyltin, ennen sen laminointia lähetän tekijälle jotta saan nimen myös lappuun.

Hullu keräiliä jolla yli sata ilma asetta, eka 30 luvulta ja hitlerin kaksi lippaallista jolla Hitlerin pojat harjoitteli, kummatkin ampumattomia ja pysyy. Yksi ilmeisesti Suomalaisen sepän tekosia jossa jousi vain lyö vauhtia. Rautsin puukko saisi ihan paraati paikan kokoelmiin. Mä arvostan kaikkea käsin tehtyä, kyllä mä saan säästettyä sen rahan, kuten kaikkeen muuhunki.

[Kari Rautiainen]

Kaveri sai jotain ihmeellistä puuta, ei kovin painavaa mutta kovaa. Eikun tekeen hirvikivääriin uutta tukkia, semmosella onko kone viila sitä hioi ja meni silmät ihan umpeen. Viikko sairaalassa antibiootti tipassa, annoin lainaksi Kemiran tekemän sotilasnaamarin niin sai valmiiksi. Ikänsä tehnyt tukkeja, ilman suojaimia tietty. Rautsinki kannattaa vähän varoa, kyllä koivusta ja omenapuusta saa turvallisesti komeeta.

Vaikkei osta/myy palsta niin kysyn paljonko mun pitäis eläkkeestä säästää et yhen saisin ostettua, mulla on noita lapin turiste puukkoja seinällä mutta häpiävät oikean jenkki sotilaan puukon vieressä. Mullahan on pistimiä jolla piikkilanka katkee, mutta oikea Suomi puukko puuttuu. Mulla on sitten kaikki esillä ja jos tiedän tekijän teen hienon kyltin, ennen sen laminointia lähetän tekijälle jotta saan nimen myös lappuun.

Hullu keräiliä jolla yli sata ilma asetta, eka 30 luvulta ja hitlerin kaksi lippaallista jolla Hitlerin pojat harjoitteli, kummatkin ampumattomia ja pysyy. Yksi ilmeisesti Suomalaisen sepän tekosia jossa jousi vain lyö vauhtia. Rautsin puukko saisi ihan paraati paikan kokoelmiin. Mä arvostan kaikkea käsin tehtyä, kyllä mä saan säästettyä sen rahan, kuten kaikkeen muuhunki.

Hintapuoli voitas kattoa yksityisviestinä tai sähköpostilla.
Mutta mitä tulee muuten kyltteihin niin kyllä mun puukoissa tulee aina mukaan omistuskirja jossa kattava kuvaus puukoista ja puukon historiasta, juuri tästä puukosta, materiaaleista, ja puukon omistuksesta. Samoin kun terän vasemmalla lappeella kaiverrettuna omistajan nimi. Oikeella on sepän nimi.
Takuukirja samassa. Elinikäinen takuu. Ei siis puukon elinikä, vaan minun. Puukot kestää kaemmin.

[Kari Rautiainen]

Sata kiloo visaa tuli verstaalle. Taas vähäksi aikaa askarreltavaa.
No puutavaran metsästys on jatkuva rosessi. Raitaa, pahkaa, syreeniä, keloa, ainahan niitä tarttee. Ja mitä hullumpaa kuviota ja värivammaa puussa niin sitä parempi.

Kas kiitos tähänastisista.

[esa kakkuri]

Tosa on koivupahkaa ja palikka katajaa.
Pahkoissa ei kauhiasti ok-tavaraa, mutta ei kait se puukonperä paljon tartte..
tai minä mitään tiedä...mutta
Täällä säilyy tallessa.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Kari Rautiainen]

Tosa on koivupahkaa ja palikka katajaa.
Pahkoissa ei kauhiasti ok-tavaraa, mutta ei kait se puukonperä paljon tartte..
tai minä mitään tiedä...mutta
Täällä säilyy tallessa.

Heitä ne nyt sisään johki kylmään pihavarastoon. Jos kataja on tuore niin vetäse sahalla halki kahteen lohkoon niin ei kamalasti halkeile.

[Arto Ahonkivi]

Otin pari kuvaa yhrelle harrastajalle, siis tartti kans puukonkahvoihin materiaalia. Musta joukossa oli komee jalavalankkukin, sais hianoo kuvioo kahvaan. Ei sillä sitten ollu niille tarvetta. Laitatko Kari yv:nä mulle sähköpostiosottees ni laitan ne kuvat sulle.

[esa kakkuri]

Tosa on koivupahkaa ja palikka katajaa.
Pahkoissa ei kauhiasti ok-tavaraa, mutta ei kait se puukonperä paljon tartte..
tai minä mitään tiedä...mutta
Täällä säilyy tallessa.

Heitä ne nyt sisään johki kylmään pihavarastoon. Jos kataja on tuore niin vetäse sahalla halki kahteen lohkoon niin ei kamalasti halkeile.

Kyll mä kylmästä varastosta ne esiin kaivoinkin ja sinne takas menivät-kataja jo ties kuinka kauan kuivunut, eikä halkeamia näy.
Löytyi uusi 3x isompi pahka tänään vielä jatkoksi.